Kaikki maailmassa on kaksinapaista ja aaltoilevaa ja sellaisenaan osa täydellistä ykseyttä. Yhtään ääripäätä ei ole olemassa ilman sen vastinetta. Onni ja onnettomuus, ilo ja suru, ahkeruus ja laiskuus, yö ja päivä, mies ja nainen, syntymä ja kuolema, valo ja pimeys.
Yksittäisen ihmisen elämä aaltoilee eri asioiden ääripäiden tehden välillä isompaa hyökyaaltoilua, välillä pienempää laineilua. Kenenkään elämä ei ole tasaista suoraa.
Esimerkki elävästä elämästä
Yksi aamu vietyäni kuopuksen päiväkotiin, muistan kuinka töihin kävellessäni eräs ihmissuhteisiin liittyvä harmistus valtasi minut. Mieli alkoi pyörittää kiukkuista levyä ajatuksissani ja ego pullisteli, minkä pystyi: ”Minä kyllä… En todellakaan siedä… Minä… Minun… Minuahan ei…” jne. Harmistus alkoi kasvaa ahdistukseksi ja tunsin paineen kasvavan olemuksessani. Oli todella paha olla.
Paine kasvoi ja kasvoi, kunnes lopulta tunsin kuin ilmapallo olisi puhkaistu neulalla ’poks’ tai finni olisi puhjennut. Koin oivalluksen, jonka seurauksena paine hävisi ja olo helpottui kuin taikaiskusta. Aah…
Oivallus oli tämä:
Kaikki mitä näen ja koen ympärilläni on peilikuvaa minusta itsestäni.
Oivallusta seurasi helpotus. Mikä kirkkaus, selkeys ja tietoisuus! Tämän oivalluksen myötä mieleni hiljeni ja ego palasi nöyrästi takaisin omalle rengin paikalleen.
Oivalluksen syntyminen vaati synnytystuskan. Jotkut synnytykset ovat helpompia kuin toiset. Mutta kun synnytys on ohi, tuska on ohi. Sen jälkeen huomio kiinnittyy syntyneeseen lahjaan ja kipu unohtuu. Se siitä. The end.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Palkinto
Ja jos oivalluksessani ei vielä ollut palkintoa tarpeeksi, niin heti sen jälkeen katseeni osui suureen jalokuuseen, jonka rungolla kaksi oravaa leikki hippaa. Miten lystikkäiltä ne näyttivätkään!
Ne kiersivät runkoa, kiipesivät välillä ylös, välillä alas, pysähtyivät, nuolivat turkkiaan, tarkkailivat ympäristöä ja kohta taas jatkoivat leikkiä keskenään. Oravat eivät olleet millänsäkään, vaikka tarkkailin niitä alle kahden metrin etäisyydeltä.
Tämä tapaus toi tietoisuuteeni hyvin selvästi elämän polariteetit eli vastakohdat ja sen miten ne liittyvät toisiinsa. Ilman yhtä ei ole toista. Ilman tuskaa ei voi tuntea helpotustakaan. Oravien leikkikin kuvasi hauskasti aaltoliikettä ja vastakohtia: toinen niistä oli aina rungon toisella puolella tai toinen ylhäälla ja toinen alhaalla.
Hyväksyminen
Miten me ihmiset voisimme hyväksyä tämän elämän tosiasian? Sen, että elämään kuuluu väistämättä aaltoliike, josta syystä välillä tuntuu huonommalta ja sitten taas paremmalta.
Ja miten voisimme muistaa, että mikään täällä ei ole pysyvää? Erityisesti sillä huonolla hetkellä. Kaikki muuttuu koko ajan. Ainoa pysyvä asia on muutos. Jos vain voisimme muistaa kärsimyksen hetkellä, että sekin loppuu aikanaan, pystyisimme ehkä suhtautumaan kärsimykseen hieman kevyemmin. Muistaisimme, että vielä koittaa paremmat ajat. Jotain hauskempaa on kyllä tulossa. Emme ehkä ottaisi elämää ihan niin tosissaan.
Katso myös Täysii-seminaarin perustaja Andy Hopin tekemä videohaastattelu Tuuliasta.