Kiire on hölynpölyä, läsnäolo on totta

14.06.2018

Mitä hektisempi elämä sen tärkeämpää on taito läsnäoloon. Kun kiire vie mennessään kaikki tärkeä usein unohtuu. Mikä saisi muistamaan myös kiireessä ja hektisyydessä sen olennaisen, hyvinvoinnin perustan? Vastaus on mielestäni erittäin yksinkertainen ja simppeli toteuttaa.

Kun sinulla on liian kiire: PYSÄHDY. Kun sinulle on kiire palaveriin, viemään lasta tarhaan, töihin, kauppaan, mihin ikinä, PYSÄHDY. Kaiken hektisyyden keskellä katso ympärillesi, hengitä syvään ja näe kaikki hyvä ympärilläsi. Kiire loppuu, aika pysähtyy hetkeksi. Kun pysähdyt saat ladattua itseesi hiukan voimavaroja, koet olevasi turvassa ja mikä parasta huomaat, että maailma ei kaatunutkaan. Kaikki ei sortunutkaan vaan päinvastoin sait ehkä hetkeen kiinni paremmin ja loppupäivä sujuu lempeämmissä energioissa. Näin käy ainakin itselleni joka kerta. Asiat menevät tärkeysjärjestykseen ja “mukakiireeni” saavat perspektiiviä.

Kiire on usein ihmisen luoma illuusio. Tai siis se on aina ihmisen luoma illuusio. Hokemalla “minulla on kiire” “Kiire!”, “Kiire!”, luomme vain sisäistä rauhattomuutta. Oikeasti maailmassa kaikki on hyvin ja asiat tapahtuvat aina juuri oikealla ajallaan. harva juttu on niin tärkeä, että siitä oikeasti kannattaisi stressata. Kiireen hokeminen vain saa meille entistä enemmän sen tunteen, että aika juoksee loppuun. Tuon mantran vaikutuspiirissä kiire jyllää ja meillä ei ole muka aikaa oikeasti tärkeisiin asioihin. Pysähtymiseen, toisten kuuntelemiseen, läsnäololle, leikille, ilolle ja rentoudelle.

Kiire on hölynpölyä. Läsnäolo on totta.

Kun kiireessä muistaa keskittyä juuri kuluvaan hetkeen, pysähtyä ihan tietoisesti, voikin huomata asioita jotka menisi kiireessä ohi. Nuo asiat on niitä jotka juuri luovat meille niitä arvokkaimpia kokemuksia; lapsen nauru, silmiin katsominen, kukkivat kukat, maahan leijaileva lumihiutale, lumen narina kenkien alla, heräävä luonto ympärillä…

Maailma on äärettömän kaunis paikka mutta kiireeseen vetoamalla unohdamme kaiken sen ja luomme stressiä itsellemme ja ympärillemme.

Katso lastasi, hänellä ei ole kiire, hän elää hetkessä. Hän on tullut opettamaan meille samaa. Ei ole lapsellisuutta iloita pienistä asioista, se on viisautta. Lapsellisuutta on usein se aikuisten koviin arvoihin perustuva maailma. On lapsellista luoda ongelmia ja meuhkata tyhjästä.

Kiire on sisäinen illuusio jonka voit kesyttää pysähtymällä ja hengittämällä. Laita silmät kiinni, näe silmissäsi jokin kaunis paikka. Hengitä syvään, tunne tuo paikka joka aistein kuin olisit oikeasti siellä. Ilmankosteus, äänet, tuoksut, värit, tuulenvire… Avaa silmäsi ja palaa tähän hetkeen. Pienen pysähtymisen jälkeen voit nähdä kuluvan hetken kauneuden uusin silmin. Näe mikä on totta ja luovu illuusiosta jota mieli luo. Jokainen hetki on tärkeä ja juuri nyt on oikea paikka olla tässä. Sinulla on aikaa ja asiat eivät ole oikeasti kiinni minuuteista. Palataan tosiasioihin ja unohdetaan lapselliset mukakiire hölynpölyt.

Maiju Palin on oman unelmaelämänsä koordinaattori, yrittäjä, äiti, kirjoittaja, runoilija, koruartisti ja ikuinen elämänopiskelija. Kirjoittaminen on hänen suurin intohimonsa jota hän saa toteuttaa vapaasti blogissaan käsittelemällä aiheita jotka kokee itselleen merkitykselliksi. Hän kirjoittaa mm. tunnetyöskentelystä, mielenterveysasioista, läsnäolon merkityksestä, luonnosta ja tunteiden alkemiallisesta prosessissta; siitä miten haasteet saa lopulta käännettyä voimavaroiksi. Hyvää elämää ei voi määrittää ulkoa päin vaan jokainen tuntee sen sisimmässään mikä on sitä itselle. Autenttisuus ja itselle uskollisena eläminen on suuri voimavara tässä ajassa. Maiju on harjoitellut näitä taitoja intensiivisesti ja tahtoo tukea kirjoituksillaan myös muita samaan omassa elämässään. Maijun kotisivut löytyvät osoitteesta www.kultainensulka.com.