Luovuus on kaikkien käytössä oleva voimavara

17.09.2018

Luova ihminen. Onko se jotain jollaiseksi synnytään vai voiko luovuutta oppia? Omalla kohdallani pätee ainakin sanonta ”Luovuus kasvaa sitä mukaa kun sitä käytetään.”

En lapsena tai nuorempana pitänyt itseäni luovana, varmaan koska en pitänyt itseäni missään kovin hyvänä. Rakastin kyllä kirjoittamista ja näyttelemistä, mutta se ei omasta mielestäni kuvannut minua mitenkään luovaksi ihmiseksi. Luokallani oli paljon lahjakkaampia piirtäjiä ja laulajia, vain heillä oli mielestäni oikeaa taitoa.

Pidin siis itseäni luovissa asioissa melko surkeana tai keskivertona pitkälle aikuisikään asti. Varmasti koska ajatuksissani vertasin itseäni muihin, lahjakkaampiin. Ajattelin, että luovuus on verrattavissa taitoihin.

Hassua miten luovuuteen liittyy siis paineita siitä, että pitäisi heti olla hyvä tai jopa varsin lahjakas. Luovuudella kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa, ne ovat eri asioita vaikka voivat kulkea käsi kädessä.

Luovuudessa ei ole kyse sen arvottamisessa teetkö jotain hyvin tai paremmin kuin joku toinen. Luovuudessa on kyse elämänilosta, seikkailusta, mahdollisuuksista, näkökulmista, itseilmaisusta, kauneudesta,
uskaltamisesta, itseen tutustumisesta, uusien asioiden oppimisesta ja joskus hyppäämisestä tuntemattomaan.

Luovuus on elämäntapa ja asenne, ei meriitti tai taito.

Luovuuden kautta voi tehdä paljon asioita:
– Luovuutta voi käyttää kauppareissulla, ostaa ruokatarvikkeita joita ei ole ennen maistanut.
– Lenkkipolulla, mennä eri reittiä kuin koskaan ennen.
– Pukeutumisessa, käyttää värejä entistä enemmän tai leikitellä eri tyyleillä.
– Lasten kanssa, lähteä retkelle omaan olohuoneeseen.

Luovuutta voi ajatella kuin liikuntaa. On olemassa eri lajeja ja toiset tykkää enemmän hiihdosta kuin luistelusta ja toisinpäin. Lajia harrastaakseen ei tarvitse olla hyvä. Toiset juoksee ja harjoittelee
maratonia varten, toiset käy sunnuntaikävelyllä. Yhtä kaikki he liikkuvat, pitävät kehostaan huolta.

Luovuus voi olla itsestä huolehtimista.

Itse alan heti voida huonosti jos elämä on muuttumatonta, menee vain samoja uomiaan. Jos en saa käyttää luovuuttani, jokin osa minusta on silloin tukossa ja alan voida huonosti. Silloin kun elämä on luovaa ja vaihtelevaa mitkään arjen rutiinit eivät vie voimia vaan ne tuntuvat silloin lähes aina mukavilta. Pikkuasiat eivät myöskään saa hermostumaan tai ärsyyntymään.

Luovuuden tuoma vaihtelun ja seikkailun tunne virkistävät heti.

Luova voi olla missä tahansa, ihan vaan vaikka elämäntyylissä, pukeutumisessa, sisustamisessa tai ruoanlaitossa. Sen ei tarvitse olla mikään erityinen taidelaji, jota harrastaessaan voi pelkästään olla luova. Luovuus on myös kyky tehdä arjesta nautittavampaa.

Maiju Palin on oman unelmaelämänsä koordinaattori, yrittäjä, äiti, kirjoittaja, runoilija, koruartisti ja ikuinen elämänopiskelija. Kirjoittaminen on hänen suurin intohimonsa jota hän saa toteuttaa vapaasti blogissaan käsittelemällä aiheita jotka kokee itselleen merkitykselliksi. Hän kirjoittaa mm. tunnetyöskentelystä, mielenterveysasioista, läsnäolon merkityksestä, luonnosta ja tunteiden alkemiallisesta prosessissta; siitä miten haasteet saa lopulta käännettyä voimavaroiksi. Hyvää elämää ei voi määrittää ulkoa päin vaan jokainen tuntee sen sisimmässään mikä on sitä itselle. Autenttisuus ja itselle uskollisena eläminen on suuri voimavara tässä ajassa. Maiju on harjoitellut näitä taitoja intensiivisesti ja tahtoo tukea kirjoituksillaan myös muita samaan omassa elämässään. Maijun kotisivut löytyvät osoitteesta www.kultainensulka.com.