Menestymmekö itsemme vai suuremman hyvän vuoksi? | Heidi Kuusisto

by Andy Hopi

Minua kysyttiin kirjoittamaan teksti aiheesta “vapaus” tai “menestys”. Meistä jokainen tulkitsee nämä termit eri tavalla – enemmän tai vähemmän. Toiselle vapaus on sitä, että eletään ilman huolen häivää ja murheita huomisesta. Ihminen voi elää hetkessä ja olla mielestään vapaa, mutta jos häneltä puuttuu vastuunottaminen niin itsestään kuin elämästä ympärillään eli tulevaisuudesta, hänen “läsnäolonsa” ei paljon meitä muita hyödytä. On ihan eri asia olla vapaa itsensä vuoksi kuin olla vapaa muiden vuoksi.

Se kapasiteetti, joka meissä jokaisessa on, on valtaisa. Hyvin monella siitä on vain pieni osa käytössä ja suuri osa on peitettynä omiin pelkopeikkoihin ja niitä suojaamaan olemme luoneet itsellemme erilaisia rooleja. Voimme syyllistää kasvatustamme, ympäristöämme ja keksiä lukuisia tekosyitä sille, ettemme voisi havahtua ja katsoa peiliin. Kuka sinä todella olet? Vasta, kun pystymme olemaan täysin rehellisiä itsellemme, voimme kohdata myös muut ihmiset ja maailman enemmän sellaisena, kuin ne todellisuudessa ovat.  Tätä on aito vapaus ja siitä vastuunottaminen.

Kohti vapautta mennään silloin, kun toteutamme aitoja unelmiamme. Mistä ne muuten tunnistaa? Siitä, että ne ovat hyväksi myös ympäristöllemme. Entäpä sitten menestys? Onko menestys sitä, että saadaan paljon rahaa, mainetta ja arvostusta? Vai onko menestys nykypäivänä sitä, että omistetaan mahdollisimman vähän ja eletään mahdollisimman vähällä kulutuksella? Onko menestys saamista (itselle) vai antamista (muille)? Näkisin, että se voi olla mitä vaan, jos asiat tehdään oikeista motiiveista. Kun teemme asioita oikeista motiiveista, ne ovat yleensä ekologisia, kestävää kehitystä tukevia ja yleensä vielä uutta synnyttäviä.

Aidosti vapaalla ihmisellä on aina tarpeeksi rahaa, koska hän on elämän palveluksessa. Hän elää luottamuksesta eikä pelosta tai varmistelusta. Hän ei tarvitse rahaa, kuin pakollisen määrän – sen, mitä elämiseen menee silloin, kun elämän antaa tapahtua luonnollisesti; ei tarvita kalliita pakolomia “työstä”, koska työ elämän palveluksessa antaa lähes yhtä suuren tyydytyksen kuin lomailu. Ei tarvita ulkoisia puitteita rakentamaan ulkokuorta. Päinvastoin; vapaa ihminen huomaa, että mitä vähemmän hänellä on, sen onnellisempi hän on. Hän ei anna rahan tai materian, menestyksen tai tittelien määritellä häntä. Vapaa ihminen on menestynyt siksi, että hän on valinnut totuuden; nähdä tai pyrkiä näkemään elämän sellaisena, kuin se aidosti näyttäytyy. Hän on päättänyt kuunnella sisäistä ääntään ja toimia sen mukaan. Vapaa ihminen saa kaiken, minkä tarvitsee, usein paljon paljon enemmän.

Tarvitsemme tietyissä elämänvaiheessa tavoitteellisuutta, joka saa meidät ottamaan vastuun omasta tulevaisuudestamme. Tavoitellessamme tavoitteita kohtaamme usein monia kasvun paikkoja ja juuri kasvu tekee meistä täydempiä ihmisiä. Jossain vaiheessa pelkkä oman onnen tavoittelu ei kuitenkaan enää riitä. Katso ympärillesi! Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tavoittelevat omia intressejään tuhlaten huoletta vähäisiä, yhteisiä luonnonvarojamme. Tämän ajan kysymys onkin, olisitko valmis luopumaan omastasi – oli se sitten materiaa, tavoitteita, elämäntyyliä tai mitä vaan, jonka varaan olemme rakentaneet identiteettimme? Oletko valmis astumaan elämän palvelukseen ja antamaan maailmalle itsestäsi sen, mitä se juuri nyt tarvitsee? Edes pikkuriikkisen?

Heidin kotisivut

Heidin Quinoaa! -blogi

Selaa artikkeleita