Mielen ja kehon viisaus

20.10.2017

Ne alkoivat pienistä asioista. Pieniä torjumisia tuli pitkin iltaa. Niin pieniä järjen tasolla, mutta niin suuria tunnetasolla.

Olen omaa lapsuuden aikaista hylätyksi tulemista käsitellyt pitkään ja olin jo ajatellut, että kehitystä on tapahtunut sekä eteenpäin on menty. Nämä pienet kokemukset kuitenkin kertoivat aivan muuta.

Monenlaiset tunteet kävivät vuorollaan vieraisilla mieleni sopukoissa. Vihakin sieltä nousi, että nyt saa riittää!

Kysyin keholtani, mitä sinä haluat kertoa? Kuka siellä?

Kunnes seuraavana iltana alkoi oivalluksia tippua kuin sieniä sateella. Kehon viisaus puhui, palaset loksahtelivat paikalleen.

Ymmärsin, että en itkenyt pelkästään omaa hylkäämistäni, omia pelkojani. Itkin myös perimäni kautta tulevia pelkoja. Vanhempieni sekä heidän vanhempiensa hylkäämisen kokemuksia.

Se oli järisyttävä hetki.

Kehon viisaus taysii AnniinaKumpula

Käsittelemättömät asiat eivät poistu vaikenemalla. Puhumattomuus on ollut ja on iso virhe. Mitä kauemmin asioita salaillaan, sitä isompi solmu on avattavana. Avaaminen on kuitenkin mahdollista, isonkin solmun.

Asioiden ja tunteiden uudelleen kohtaaminen on ainoa tie vapauteen. Itselläni “tunnevankila” alkaa pikkuhiljaa murenemaan.

Tunnetaideterapia on ollut minun kanavani ja ilokseni voin kertoa, että voin nyt auttaa sillä keinolla myös muitakin.

Ensimmäiset 18 vuotta eletään peruskehitysjaksoa, jonka jälkeen alamme elämään opittua. Alamme kertaamaan opittuja. Niin kauan kun uskallamme sanoa EI, oman perimän jatkuminen mahdollistuu.

Oman identiteetin löytyminen onnistuu vain sillä, että uskaltaa irrottautua. Itsenäistyä perimän haamuista. Uskaltautua elämään omaa elämää. Olemaan riippumaton muiden ihmisten tai läheisten hyväksynnästä.

Uskon, että ilo, onni ja rauha löytyvät sitä kautta. Olen hieman päässyt maistelemaan sitä. Mutta matkalla ollaan, edelleen. Läpi elämän.

Kehon viisaus – kuunnellaan sitä, luotetaan siihen!

Pysäytetään rattaat ja annetaan kehon kertoa mitä se tarvitsee. Rakastetaan itseämme niin paljon, että pysähtyminen on mahdollista.

Minä tarvitsin pysähtymiseen ensin täydellisen irtioton kaikesta. Lapin tunturit ja hiljaisuus oli puhuttelevia. Ekstroverttina opin olemaan itseni kanssa. Opin nauttimaan yksinolosta. Hiljaisuudesta.

Mitä sinä tarvitset oman elämän rattaiden pysäyttämiseen?

Anniina Kumpula on tunnetaideterapia-opiskelija.