Unelmat

14.09.2015

Kun olin lapsi, rakastin seikkailla. Ei niinkään tärkeää ollut lähteä kauas tai tehdä suuria matkoja, vaan kyse oli enemmänkin mentaliteetista. Pidin siitä ajatuksesta, että ollaan retkellä ja kaikki on mahdollista.

Ei enää oltu tavallisella kauppareissulla tai vain menossa paikasta a paikkaan b. Vaan kyse oli seikkailusta. Ei varsinaisia tavoitteita, vain rajattomat mahdollisuudet.

Kun olin koulussa ala-asteella, oli tapana kirjoittaa Ystäväni-kirjaan itsestään tekstiä. Kertoa kaikenlaisia henkilökohtaisia asioita ystäville. Yksi kysymys muiden joukossa oli unelma-ammatti. Katselin kiertävistä kirjoista muiden kirjoittamia unelma-ammatteja. Siellä oli lääkäriä, johtajaa ja vaikka mitä. Hyvä ystäväni jopa kirjoitti unelma-ammatikseen mummo.

Mutta minä en kerta kaikkiaan keksinyt mitään ammattia, joka olisi suuri unelmani. Jopa ystäväni unelma-ammatti mummo tuntui minusta hienolta. Miksi minä en millään keksinyt, mikä haluaisin olla isona?

Vuodet vierivät enkä varsinaisesti kiinnittänyt tuohon asiaan suurempaa huomiota. Kunnes asia unelmista tuli taas puheeksi. Muilla tuntui olevan lista unelmista, asioista joita halusivat elämässään saavuttaa. Listat olivat kattavia ja niissä heijastui asiat jotka olivat heille tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Ja taas huomasin saman asian, itselläni ei ollut varsinaisia konkreettisia unelmia. Mietin, että pitäisikö tässä nyt huolestua? Oliko minussa jotakin vialla?

Kunnes löysin vierelleni seikkailukumppanin. Olin jo haudannut haaveeni seikkailemisesta, kun tuntui että siihen ei oikein löytynyt vastakaikua tästä maailmasta. Mutta kohdattuani samanlaisen seikkailuhenkisen ihmisen, nosti vanha seikkailija minussa taas päätään, ja alkoi ravistella vuosien pölyjä harteiltaan.

Asioita alkoi tapahtua nopeasti. Muutimme mm. suunnittelematta Lappiin kolmeksi vuodeksi, koska se tuntui oikealta ja oli töiden puolesta mahdollista. Opin kuuntelemaan paremmin sisäistä ääntäni, ja luottamaan että se kertoo mikä on oikein toimia missäkin tilanteessa. Ja vaatihan se rohkeutta, koska ratkaisuni olivat varmasti ulospäin vähintäänkin erikoisia ja yllättäviä.

Kun palasin vihdoin takaisin päivätöihini kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen, oli minusta ihana päästä vihdoin tekemään töitä, näkemään ihania työkavereita ja tienaamaan taas rahaa. Mutta kolmen päivän jälkeen irtisanoin itseni ja päätin perustaa oman yrityksen, aika pitkälle myös itseni yllätykseksi. Mitä tapahtui?

Olin päässyt kiinni seikkailumentaliteettiini, ja alkanut luottaa sisäiseen puheeseeni. Ja olin hoitovapaan aikana kirjoittanut e-kirjan, jolloin myös luova puoleni oli pitkästä aikaa päässyt kukoistamaan. Olin jo lähes unohtanut, että olen luova. Ja unohtanut, miten paljon rakastan luoda uutta.

En kuitenkaan tehnyt hyppyä tuntemattomaan kevyin perustein. Kävin pitkät keskustelut itseni ja tärkeiden ihmisten kanssa, ja mietin asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta. Ja siinä samassa tulin luoneeksi uudenlaisen tavan tarkastella unelmia ja tavoitteita. Sellaisen tavan, joka sopi juuri minulle.

Kun mietin jotakin, mitä haluan tavoitella, ajattelen ensin mitä asioita minun pitää tehdä, että tavoitan unelmani. Ja kirjoitettuani nuo asiat ylös, mietin että minkälainen minusta pitää tulla, että saan tehtyä nuo kirjatut asiat.

Ja jos se minkälaiseksi minun pitää tulla, vastaa sitä mitä pidän itselleni tärkeänä, on tavoite oikea. Ja silloin olen valmis lähtemään matkalle tavoittelemaan unelmaani.

Eikä minulle edes ole niin tärkeää välttämättä tavoittaa jokaista unelmaa, koska matka sinne tekee minusta paremman ihmisen. Enkä halua ummistaa silmiäni mahdollisilta vieläkin mielenkiintoisemmilta unelmilta, joita matkan varrella saattaa nousta esiin.

Eli kun mietin yrittäjäksi ryhtymistä, mietin ensin että mitä asioita minun pitää tehdä saavuttaakseni tavoitteen. Näitä asioita olivat

    1. TUOTTEET: Myytävien tuotteiden tekeminen
    2. MOTIVAATIO: Pitää olla motivaatiota, että todella haluaa ja uskaltaa lähteä yrittämään
    3. ESILLÄ OLO: Pitää olla positiivisesti esillä eri paikoissa, että ihmiset luottavat minuun ja uskaltavat ostaa tuotteitani
    4. DIGITAALINEN OSAAMINEN: Pitää oppia toimimaan netissä, että hallitsee nettisivujen pyörittämisen, sekä markkinoimisen ja myymisen netissä

Seuraavaksi mietin, minkälainen minusta pitää tulla, että saan tehtyä nuo asiat

    1. TUOTTEET -> LUOVA: Minun pitää aktivoida luova puoleni, että saan kehitettyä tuotteita, joita myyn
    2. MOTIVAATIO -> INNOSTUNUT: Minun pitää olla aidosti innostunut, että jaksan kaikki yrittämiseen liittyvät epävarmuudet ja haasteet, ja että jaksan jatkuvasti opetella uutta
    3. ESILLÄ OLO -> ROHKEA: Minun pitää voittaa esiintymispelot ja rohkeasti seistä sen takana, mihin uskon ja tuoda sitä esille
    4. DIGITAALINEN OSAAMINEN -> TEKNISESTI OSAAVA: Minun pitää oppia pyörittämään kaikkea toimintaa itse, myöhemmin voi ottaa muita ihmisiä mukaan, mutta kaikesta vastaan ainakin aluksi itse

Ja kun sitten katson tarkemmin, minkälainen minusta pitää tulla saavuttaakseni tavoitteeni. Ja pohdin, mitä ajatuksia ne asiat herättävät minussa.

  • Luova: Olin aikoinani luova, ala-asteella keksin kaikki koulunäytelmämme, mutta olen kadottanut, tai tarkemmin sanottuna piilottanut sen luovuuden pitkäksi aikaa. Minusta on ihanaa taas luoda, monesti päivän aikana luovat hetket ovat olleet kaikista parhaimpia hetkiä.
  • Innostunut: On ihanaa olla innostunut, olen niin kauan kaivannut sitä työelämääni. Päivätöissä oli hyvä olla, mutta aina tuntui että jotain puuttui, että elin jollain tavalla säästöliekillä.
  • Rohkea: Rohkeus on asia, jota todella haluan houkutella elämääni lisää.
  • Teknisesti osaava: Vaikka olen DI, en ollut teknisesti kovin taidokas. Ehkä lähempänä vähän tippua kelkasta kuin että hallitsisin netin tekniset kuviot. Ja koska tekniikka kehittyy jatkuvasti hurjaa vauhtia, en missään nimessä halua pudota kärryiltä tässä vaiheessa.
  • Ja koska nämä ominaisuudet ovat sellaisia, joihin todella uskon ja jollainen haluan olla, on myös tavoitteeni sellainen jota haluan tavoitella.

    Ja vaikka en koskaan täydellisesti saavuttaisi tavoitettani eli menestyvää yritystä, tekee sen tavoitteleminen minusta luovan, innostuneen, rohkean ja teknisesti osaavan. Ja kaikki nuo piirteet ovat sellaisia, joita itselleni haluan.

    Näin päästään siihen oivallukseen, että itse tavoitteiden saavuttaminen ei välttämättä ole se tärkein asia. Vaan oikeanlaisten tavoitteiden asettaminen ja niiden tavoittelemaan lähteminen. Koska jo niiden tavoitteleminen opettaa sinulle niin paljon, ja tekee sinusta onnellisemman ihmisen.

    Ja vaikka itse lopullista tavoitetta ei saavuttaisikaan, voi sen tavoittelu johtaa uusiin ja odottamiin tilanteisiin, joita ei olisi aikaisemmin osannut edes aavistaa, ja joita ei aikaisemmalla polullani olisi koskaan tullut vastaan.

    Ja tämä tavoite, Yrityksen perustaminen, palvelee myös lopullista tavoitettani, joka on seikkaileminen. En missään nimessä halua enää vaihtaa yhtä työputkea toiseen. Jos matkan varrella löytyy jotakin vielä mielenkiintoisempaa, en epäröi hypätä sen kyytiin. Sillä unelmani on olla seikkailija.

    Minna Koivisto on Verkkokatu-yrityksen perustaja. Hän tekee pääkaupunkiseudulla ajanhallinnan konsultointia yrityksille. Konsultoinnin aikana käydään läpi mm. sähköpostin ja tiedostojen toimivaa käsittelyä sekä viivyttelystä eroon pääsemistä ja työrauhan varmistamista.”