Johanna on aina ollut etsijä. Jo lapsena hän pysähtyi kysymysten äärelle, joita moni hänen ikätoverinsa ei tullut pohtineeksi. Mitä tämä kaikki on? Miksi olemme täällä? Mikä on minun paikkani tässä valtavassa kokonaisuudessa? Nuo kysymykset eivät olleet hänelle vain satunnaisia ajatuksia, vaan ne alkoivat kuljettaa hänen elämäänsä eteenpäin kuin näkymätön kompassi.
Kun tuli aika tehdä valintoja, hän päätyi opiskelemaan fysiikkaa. Moni voisi nähdä sen vain tieteenalana, mutta Johannalle se oli portti johonkin syvempään. Hän halusi löytää selityksiä ja ymmärtää todellisuuden rakenteita sekä näkymätöntä.
Matkan varrella hän kohtasi monia pieniä oivalluksia. Kokemuksia, joissa hän ei tuntenut itseään maailmasta irralliseksi, vaan osaksi jotakin suurempaa. Hän huomasi, että todellisuus ei ole vain ulkoista ja mitattavaa, vaan se on kuin aaltoileva energiameri, jossa jokainen meistä on pieni pisara – ja samalla koko meri.
Vähitellen hän ymmärsi, että jokainen intentio, jokainen ajatus ja tunne, voi vaikuttaa laajemmin kuin uskommekaan. Ihminen ei ole pelkkä tarkkailija, vaan aktiivinen osa todellisuuden kudosta.
Johannan tarina on matka kohti ymmärrystä – ei vain maailmasta ja sen laeista, vaan myös siitä syvästä yhteydestä, joka sitoo meidät kaikki yhteen. Se on polku, joka ei koskaan täysin pääty, mutta joka tekee jokaisesta päivästä merkityksellisen.
Järjestys ja luovuus alkoivat kulkea käsi kädessä
Nuorempana Johanna piti todella paljon maalaamisesta ja piirtämisestä. Pitkään hän oli kiinnostunut arkkitehdin ammatista, jossa looginen järjestys ja visuaalinen luovuus kohtaisivat. Ajatus tuntui kiehtovalta, mutta samalla hän pelkäsi, että työ voisi alkaa rajoittaa vapaata ilmaisua, jonka kautta hän koki olevansa aidosti yhteydessä itseensä. Maalaaminen oli hänelle enemmän kuin harrastus, se oli ikkuna johonkin syvempään.
Fysiikka astui kuvaan yllättävän luontevasti. Se tarjosi järjestyksen ja rakenteen, mahdollisuuden nähdä, miten asiat asettuvat paikoilleen kuin palapelin palat. Yliopistolla hän löysi myös vapauden rakentaa omaa oppimisen polkua ja syventyä siihen, mikä todella kiinnosti. Hän huomasi nauttivansa siitä, että laskutoimitukset toivat loogisia vastauksia, mutta samalla hän törmäsi niiden rajallisuuteen. Kaikkea ei voinut selittää kaavoilla.
Vähitellen Johanna alkoi nähdä, että todellisuuden ymmärtäminen ei ollut vain älyllistä ponnistelua. Se oli myös antautumista luovuudelle, intuition virralle ja tiedolle, joka nousee jostakin syvemmästä kuin tietoisesta mielestä. Hän oppi arvostamaan molempia puolia itsessään: järjestystä hakevaa loogista ajattelua sekä vapaata luovuutta, joka kanavoi ymmärrystä ilman rajoja.
Tämä oivallus oli vapauttava. Se näytti, että elämä ei ole vain tiedettä tai taidetta, vaan jatkuvaa vuoropuhelua niiden välillä. Hän alkoi ymmärtää, että tasapaino näiden kahden puolen välillä ei ainoastaan avaa uusia näkökulmia todellisuuteen, vaan myös tukee hyvinvointia ja antaa elämälle syvemmän merkityksen.
Hyvinvoinnin luominen kumpuaa ajatuksista ja valinnoista
Filosofian tohtori Johanna Blomqvistille hyvinvointi ei ole yksiselitteinen määritelmä, vaan elävä, jokaisen omasta elämästä nouseva kokemus. Hän näkee sen kykynä tehdä asioita, jotka ovat rakkaita ja merkityksellisiä – jaksamisena, onnellisuutena ja vapautena elää tavalla, joka tuntuu omalta. Fyysinen voima ja terveys ovat tärkeä osa kokonaisuutta, mutta vähintään yhtä olennaista on henkinen tasapaino.
Hyvinvoinnin luominen on paljon muutakin kuin yksittäisiä tekoja tai rutiineja. Se liittyy syvälle siihen, miten näemme itsemme sekä ympäröivän todellisuuden. Hänelle hyvinvointi rakentuu näkökulmasta, jossa ihminen ei ole erillinen ja ulkopuolinen olento, vaan osa suurempaa kokonaisuutta – energian ja vuorovaikutuksen virtaa. Jokainen ajatus ja valinta on kuin liike, joka resonoi laajemmalle kuin osaisimme kuvitella. Tämä ymmärrys antaa voimaa.
Johanna kokee, ettemme ole pelkästään olosuhteiden heiteltävissä, vaan olemme aktiivisia toimijoita, jotka voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Kyse on siitä, että opimme tunnistamaan oman osallisuutemme, oman kykymme luoda muutosta. Kun ymmärrämme olevamme aktiivinen osa todellisuutta, meille avautuu myös mahdollisuus rakentaa sitä tietoisesti.
Hyvinvointi ei siis ole jotakin, mikä annetaan ulkopuolelta. Se on taito, jonka voi oppia. Johannalle se on ennen kaikkea vapauttava oivallus, että meillä on kyky luoda hyvinvointia itse. Omilla valinnoillamme sekä sillä, miten katsomme maailmaa.
Matka kohti syvempää yhteyttä itseen
Johannan polulla yksi merkittävä käänne on ollut tutustuminen energiahoitoihin ja niiden avaamiin näkökulmiin. Menetelmät ovat erilaisia, mutta niiden ytimessä on sama oivallus: kaikkea ei voi selittää ja silti vaikutus voi olla todellinen. Hän lähti liikkeelle puhtaasta uteliaisuudesta ja halusta löytää tapoja auttaa muita, mutta huomasi pian, että matka muutti myös häntä itseään.
Matkan varrella mukaan tulee myös mindfulness, meditaatio ja jooga, jotka tukevat lempeällä tavalla sisäistä muutosta. Niiden kautta hän oppi kuuntelemaan itseään yhä tarkemmin ja tunnistamaan, milloin jokin asia on linjassa hänen oman hyvinvointinsa kanssa.
Johanna huomaa, että nämä harjoitukset syventävät hänen yhteyttään itseensä ja antavat uusia näkökulmia siihen, miten hyvinvointia voi luoda. Kyseessä on jatkuva prosessi, jossa jokainen kokemus kasvattaa ymmärrystä ja tuo mukanaan uudenlaista vapautta.
Energiahoidon voima mullisti Johannan maailman
Johanna muistaa elävästi, miten hänen kiinnostuksensa energiahoitoihin heräsi. Hän tutustui professori William Bengstonin tutkimuksiin, joissa kuvataan hämmästyttäviä paranemisia. Bengstonin tutkimuksissa hiiret, joilla oli syöpä, selvisivät yllättäen energiahoitojen avulla. Jopa 90 prosenttia niistä parani, vaikka aiemmissa yli 2000:ssa kokeessa yksikään hiiri ei ollut selvinnyt 27 päivää vanhemmaksi.
Johanna päätti opetella menetelmän itse. Pian hän sai auttaa koiraa, jonka jalassa kasvoi syöpäkasvain. Eläinlääkäri totesi, että jalka on amputoitava. Koiran omistajat pitivät toimenpidettä niin rajuna, että olivat valmiita kokeilemaan ensin muuta, ja pyysivät Johannaa antamaan energiahoitoa. Kolmen ja puolen kuukauden kuluttua kasvain oli kadonnut kokonaan. Kokemus pysäytti hänet. Hän ymmärsi, että kyse on jostakin suuresta voimasta, jota emme vielä täysin hahmota.
Johanna alkoi katsoa maailmaa uudella tavalla. Tämä käynnisti myös hänen kirjailijanuransa ja syvensi hänen polkuaan energiahoitojen ja tietoisuuden tutkimuksen parissa.
Todellisuuden tutkimista kirjoittamisen kautta
Jo lapsesta asti Johanna on kirjoittanut. Hän löysi arkistoistaan vain kahdeksanvuotiaana laatimansa keittokirjan. Sen reseptit eivät ehkä ole kovin käyttökelpoisia, mutta kertovat lapsen innosta luoda ja kirjoittaa. Matkan varrella hän täytti vihkoja tarinoiden aluilla, kunnes kohtasi aiheen, joka tuntui valitsevan hänet. Reiki ja energiahoidot avasivat hänelle täysin uuden maailman – sellaisen, jota hän ei ollut aiemmin kohdannut. Tällaiseen energiaan hän ei ollut törmännyt fysiikan opinnoissaan yliopistolla.
Johanna alkoi kerätä kokemuksia ja havaintoja talteen. Hän tarkasteli ilmiöitä tutkijan asenteella, etsien vastauksia ja mahdollisia yhteyksiä fysiikan näkökulmiin. Vähitellen hän huomasi, ettei aiheesta ole olemassa vastaavaa kokonaisuutta – ja juuri siksi hän koki, että hänen täytyi kirjoittaa siitä. Näin syntyi hänen ensimmäinen kirjansa Kvanttifysiikasta energiahoitoihin.
Tämän jälkeen Johanna palasi rakkaisiin kysymyksiinsä todellisuudesta. Hän halusi avartaa maailmankuvaa, jonka kautta myös energiahoidot ja reiki voisivat saada selityksensä. Tuloksena syntyi kirja Hypertodellisuus, joka on yhä uusien aiheiden äärelle johdattava kanava.
Kirjassaan Veden mysteeri Johanna lähestyy aihetta niin tieteen, fysiikan, uusimpien tutkimusten, kuin myös kokemuksellisuuden suunnasta. Vesi on yksinkertainen molekyyli, mutta sillä on monia eriskummallisia ja poikkeavia ominaisuuksia, joita ei kyetä vielä selittämään. Jopa veden rakenteesta on aivan viime vuosina saatu tutkimuksissa yllättäviä tuloksia.
Kirjoittaminen on Johannalle myös sisäinen matka. Jokainen kirja vie hänet syvemmälle omaan sisimpäänsä, avaten uusia näkökulmia ja johdattaen kohti uutta ymmärrystä. Kirjat eivät synny pelkästä tiedonhalusta, vaan myös halusta kasvaa ja kuunnella, mitä sisin kertoo.
Johanna Blomqvistia haastatteli Andy Hopi.
Johanna Blomqvist | Näin laajennat omaa todellisuuskäsitystäsi luodaksesi hyvinvointia
Nyky-yhteiskunnassa koetaan ehkä enemmän syrjäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä kuin koskaan ennen. Monet ovat hukassa ja onnettomia. Yhä useampi etsii omaa paikkaansa ja kaiken tarkoitusta. Suurelta osin tähän on syynä nykyinen maailmankuvamme ja itse asiassa moderni fysiikka johtaakin aivan erilaiseen kuvaan maailmasta.
Filosofian tohtori Johanna Blomqvist yhdistelee tiedettä, objektiivista tietoa sekä subjektiivista kokemista. Sinäkin olet varmaan kuullut lauseen, että “Ajatuksillasi luot oman todellisuutesi.” Mutta mitä tähän sanoo tiede – ja jos näin on, miten tehdä tätä käytännössä?
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Johanna oivalluttaa ja tuo uusia näkökulmia. Hän menee yhä syvemmälle niihin syihin, jotka saavat meissä ja ajattelussamme aikaan perustavia muutoksia. Saat työkaluja, joilla voit laajentaa todellisuuskäsitystäsi sekä luoda todellisuuttasi ja hyvinvointiasi.
