Sanna oli viisitoistavuotias, kun hän ensimmäisen kerran pysähtyi miettimään, mitä hyvinvointi oikeastaan tarkoittaa. Hän oli halunnut todistaa, että pystyi tienaamaan ja haalinut itselleen kolme eri kesätyöpaikkaa. Sitten sairastuminen vyöruusuun pysäytti. Kyllä, hän sai tienattua, mutta hintana oli oma terveys.
Siitä kesästä lähtien hyvinvointi alkoi kiinnostaa Sannaa. Pitkään hyvinvointi kulki mukana harrastusten muodossa. Sanna ajatteli, että oikeat työt löytyisivät kuitenkin bisneksen ja markkinoinnin parista. Hän opiskeli ahkerasti, eteni urallaan ja sai lopulta kutsun erääseen nimekkääseen konsulttifirmaan – paikkaan, josta monet haaveilivat. Upeat titteli, hyvä palkka ja työsuhde-edut – kaikki näytti ulospäin täydelliseltä.
Mutta ennen kuin hän ehti sanoa tarjoukselle kyllä, hän pysähtyi tutkimaan tarkemmin, millaisia projekteja hän tulisi tekemään. Vastaukset tuntuivat musertavilta: markkinointia esimerkiksi tupakkayhtiöille tai virvoitusjuomabrändille – asioille, jotka veivät maailmaa suuntaan, johon hän ei halunnut osallistua.
Silloin mennyt kokemus sairastumisesta nousi pintaan. Hän ei voinut sulkea silmiään ristiriidalta: kuinka hän voisi omistaa aikansa ja energiansa asioille, jotka olivat vastoin hänen arvojaan ja käsitystään terveydestä? Ulkoisesti työ näytti unelmalta, mutta sisäisesti se ei ollut linjassa sen kanssa, mikä oli hänelle oikeasti tärkeää.
Rohkea päätös johdatti omalle polulle
Sanna teki rohkean ratkaisun ja kieltäytyi tarjouksesta. Hän pysähtyi kysymään itseltään, voisiko se, mikä oli ollut pitkään vain harrastus, olla oikeasti hänen työnsä. Hän oli jo ohjannut liikuntaa, vetänyt tanssivalmennuksia ja kiinnostunut elämäntapamuutosten psykologiasta. Nyt nuo palaset alkoivat asettua yhteen ja hän päätti rakentaa uransa hyvinvoinnin ympärille.
Valmentajan polku ei auennut kerralla. Sanna huomasi, että pelkkä tieto ei riitä – tarvittiin ymmärrystä sisäisestä motivaatiosta ja työkaluja siihen, miten muutos todella tapahtuu. Hän sukelsi syvemmälle terveyspsykologiaan ja valmentamiseen. Vähitellen löysi itsestään sen valmentajan, joka ei vain anna ohjeita, vaan kulkee rinnalla ja innostaa.
Sannan tarina osoittaa, että arvoristiriidat voivat olla käännekohtia. Ne pysäyttävät ja pakottavat kysymään: mikä minulle on oikeasti tärkeää? Kun uskaltaa vastata rehellisesti, voi syntyä aivan uudenlainen polku – sellainen, joka ei ainoastaan näytä hyvältä ulospäin, vaan tuntuu oikealta myös sisäisesti.
Hyvinvointitavoitteet voivat tuoda elämään merkityksellisyyttä
Liikuntatieteiden maisteri Sanna Spohr pysähtyy usein pohtimaan, miksi hyvinvointitavoitteet ovat niin merkityksellisiä. Hän näkee, että tavoite ei ole pelkkä päämäärä tai saavutettu etappi, vaan ennen kaikkea se antaa elämälle suunnan. Kun ihminen kirkastaa itselleen, miksi tavoite on tärkeä, auttaa se jaksamaan myös silloin, kun vastoinkäymiset ja epävarmuudet tulevat vastaan. Sanna huomaa, että onnistumisen hetkissä on toki voimaa – tunne siitä, että selvisi mahdottomalta tuntuneesta haasteesta, on palkitseva – mutta kaikkein syvimmillään tavoite voi tuoda elämään merkityksellisyyden kokemusta.
Ilman omia tavoitteita elämä saattaa helposti kulua muiden odotuksia tai ulkopuolisia paineita suorittaen. Sanna ajattelee, että siksi on tärkeää pysähtyä kysymään: mitä minä elämältäni oikeasti haluan? Hyvinvointitavoitteet voivat liittyä elintapoihin, kuten liikkumiseen ja ruokailuun, mutta ne voivat yhtä lailla koskea ihmissuhteita, työelämää tai omaa sisäistä kasvua.
Hän on myös nähnyt, kuinka tavoitteiden asettamisessa sorrutaan usein liian suuriin askeliin. Kun tavoite on valtava eikä sitä ole pilkottu pienempiin osiin, se voi lamaannuttaa ja tuntua mahdottomalta saavuttaa. Toinen sudenkuoppa syntyy, jos tavoite ei ole oikeasti oma. Jos se perustuu ulkopuolisiin odotuksiin, muiden mielipiteisiin tai paineisiin, se ei välttämättä kanna. Sanna uskoo, että tavoitteen todellinen voima löytyy vasta, kun se on linjassa omien arvojen ja isompien elämänsuuntaviivojen kanssa.
Muiden auttaminen voi antaa enemmän kuin ottaa
Jo lapsena Sanna oli se, joka otti vetovastuun. Hän järjesti naapurin lapsille teatteriesityksiä, ohjasi tanssiesityksiä ja keksi tekemistä, joka toi ihmiset yhteen. Luontainen johtajuus näkyi hänessä jo varhain, mutta vasta myöhemmin hän huomasi, että kiinnostus ohjaamiseen liittyi syvemmälle – ihmisten auttamiseen.
Omien haasteidensa kautta Sanna alkoi etsiä ratkaisuja hyvinvoinnin kysymyksiin. Hän tiedosti, että se mikä auttoi häntä itseään, voisi auttaa myös muita. Hän ei halunnut pitää oppimaansa vain itsellään, vaan päätti jakaa oivalluksiaan eteenpäin. Sanna on opiskellut huippuvalmentajien ja mentorien kanssa, mikä on vahvistanut ajatusta: tietoa ja kokemusta kannattaa jakaa myös muille.
Sanna hahmottaa laajoja kokonaisuuksia, eikä hän innostu pelkästä yksityiskohtien viilaamisesta. Sannaa kiinnostaa, miten hän voi avata ovia isoihin oivalluksiin ja auttaa ihmisiä muuttamaan pienin askelin koko elämänsä. Hänelle suurin palkinto on nähdä, kun toinen ihminen löytää ratkaisuja, saa energiaa ja onnistuu jossakin, mikä aiemmin tuntui mahdottomalta.
Samalla Sanna huomaa, että muiden auttaminen kasvattaa myös häntä itseään. Jokainen kohtaaminen antaa takaisin – joskus jopa enemmän kuin vie. Vaikka hänellä itsellään olisi haastava vaihe elämässä, muiden tukeminen voi keventää omaa taakkaa ja saada omat huolet tuntumaan pienemmiltä. Ihmisten muutos ja kasvu tuovat hänelle voimaa jatkaa myös omaa matkaansa.
Jos täydellinenkään suunnitelma ei riitä, on luotava jotain muuta
Sannalla on aina ollut tarve etsiä ratkaisuja – ensin omiin haasteisiin ja sitten myös muiden. Yrittäjäperheessä kasvaneena Sanna on tottunut ajatukseen, että asiat voi tehdä omalla tavalla, eikä hän ole pelännyt kulkea omia polkujaan. Matkan varrella hän on joutunut myös luopumaan. MM-tason tanssijoukkue, jota hän valmensi suurella intohimolla, jäi taakse.
Aikansa valmennusalla toimittuaan Sanna huomasi jonkin usein puuttuvan valmennustyöstä. Vaikka olisi viimeisen päälle viilattuja treeni- ja ravintosuunnitelmia, asiakkaat eivät siltikään välttämättä saavuta tavoitteitaan. Sanna sisäisti, että kyse ole pelkästä tiedosta, vaan siitä, miten tiedon saa vietyä käytäntöön.
Tästä oivalluksesta alkoivat syntyä ensimmäiset valmentajakoulutukset ja pian toiminta alkoi laajentua. Vuonna 2019 syntyi Health Coach Academy, jonka sisältö on vuosien varrella täydentynyt ja kehittynyt, mutta perusajatus on pysynyt samana: tarjota valmentajille kokonaisuus, jossa yhdistyvät tieto, käytännön taidot ja kyky kohdata ihminen aidosti.
Sanna Spohria haastatteli Andy Hopi.
Sanna Spohr | Hahmota tavoitteesi uudelleen – näe hyvinvointisi uudessa valossa
Omat uskomuksemme ja ajattelumallimme saattavat estää meitä näkemästä laajemman kuvan. Hahmottamalla kokonaiskuvan voi nähdä paremmin, mitkä ovat ne ensimmäiset askeleet, jotka kannattaa ottaa. Mitkä ovat ne seikat, joiden perusteella voi arvioida, tulevatko omat hyvinvointitavoitteet toteen ja mitä voi tehdä parantaakseen mahdollisuuksia niiden toteutumiselle.
Liikuntatieteiden maisteri Sanna Spohr on Health Coach Academyn perustaja ja hän on kouluttanut hyvinvointivalmentajia jo 10 vuoden ajan. Sannan missiona on tasoittaa hyvinvoinnin parissa työskentelevien polkua, jotta he voivat saada aikaan syvällistä muutosta ja luoda merkityksellistä väreilyvaikutusta maailmaan.
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Sanna inspiroi sinua näkemään omaa elämääsi ja hyvinvointiasi uudessa valossa. Saat kirkkautta omiin hyvinvointitavoitteisiisi sekä siihen, millaisia seikkoja sinun kannattaa huomioida oman etenemisesi kannalta. Kun olet saanut selkeyttä omaan suuntaasi, on sinun helpompi kerätä rohkeutta ottaa tarvittavat askeleet omien hyvinvointitavoitteiden toteuttamiseksi.
