Sinä olet minun metsäni – jään tänne ikuisesti

18.11.2019

Jos luonto tuhoutuu, ihminen tuhoutuu myös, osana luontoa. Voisiko estetiikan ja luontoyhteyden kautta tunteiden ilmentäminen olla tärkeä ratkaisu luonnon säilyttämiseen tuleville sukupolville?

Kaikkialla maailmassa ihmiset etsivät merkkejä maan pohjimmaisesta sydämestä. Voisiko Suomessa säihkyvän kevätaamuisen keidassuon näkymä kuvastaa näkymää Suomen sisimmän olemuksen kuvana? Ihmiset kautta maailman lähtevät etsimään itseään Aasiaan temppeleihin ja idän kulttuureista. Kun turistit näkevät kaksi ihmistä suutelemassa Pariisissa, he katselevat itse asiassa romanttista, ikuista Pariisia.

Tutkitusti luonto, hiljaisuus, puhtaus, vesistöt ja maisema puhuttavat vetoavat turismissa (kysely Grune Woche -messut Berliinissä 2019 / Lomalaidun ry). Kauneusmotiivi on yksi vahvimpia ihmisten tunteita liikuttavia motiiveja. Kauneus halutaan säilyttää. Asiat, jotka ovat kauniita ovat suojelun kohteena. Eihän kukaan halua tuhota mitään alkuperäistä, aitoa ja kaunista?

Monimuotoinen luonto katoamassa – ihminen sen mukana

Erityisesti nuoria eläin- ja kasvilajien katoaminen alati kiihtyvään tahtiin, sillä uusimman YK:n raportin mukaan nykymenon jatkuessa, yli kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutunut vuoteen 2050 mennessä. Rahan valta ja tuotannollis-taloudellis-teknillisen ajattelun kautta eteneminen vie ihmiset kohti omaa tuhoaan.

Ihmisen elinikä on maksimissaan noin sata vuotta. Luonnon syklit, kuten suon elinkaari on jopa kymmeniätuhansia vuosia vanha. Monimuotoinen luonto kärsii, ilmaston kasvihuoneilmiö kiihtyy ja ihminen kukistuu omaan näppäryyteensä, samaan aikaan kuin ratkaisut on mietitty lyhyellä aikajänteellä ja väärillä motiiveilla, raha ja teknologia edellä, luonnonsuojelu sivuuttaen.

Luonnon kunnioitus lähtee perinteisesti siitä, että kalastajat ja metsästäjät ottivat luonnosta vain tarvitsemansa ja olivat kohtuullisia luonnon suhteen. Luontoa kiitettiin antimistaan kaatamalla luonnolle ensimmäinen kupillinen kahvia tai muuta juomaa. Kalastajat päästivät ylimääräistä kalat veteen ja ottivat vain sen mitä tarve vaati. Samoin metsästäjät. Kun luonto antaa omastaan, ei meidän ihmisten pidä käyttää sitä väärin ja olla kohtuuttomia riistäjiä.

Nuorissa on tulevaisuus

”Nuoret ovat havahtuneet tulevaisuutensa suhteen. Ruotsissa on nostettu keulakuvaksi ja kansainvälisen luonnonsuojelun supertähdeksi 16 vuotias nuori Greta Thunberg. Tämä vakava ja ujo nuori aloitti koululakkonsa protestina ilmastonmuutosta ehkäisevien toimenpiteiden hitaudelle ja jatkuvalle vitkastelulle. Yhdysvaltalainen Time aikakauslehti sanoo Thunbergin olevan uuden sukupolven johtajia. Nuoret kokevat joutuvansa osoittamaan mieltään ja potkimaan eloa vitkasteleviin ja turhanpäiväisyyksiin keskittyviin vanhempiin sukupolviin, jotka enemmänkin tuhoavat kotiplaneettaa kuin aktiivisesti pyrkivät pelastamaan sitä mitä ehkä pelastettavissa on. Nuorten epätoivoa pakoilevien aikuisten väitteet lintsaamisesta saattavat johtua siitä, että lintsaaminen on samaisia aikuisia lähellä: nämä ilmastokriisin kiistäjät lintsaavat itse.” -Ilmastolakko jatkuu, Iida Simes 5/2019 Voima.fi

Arjen kauneus ja yhteys luontoon

Taide, kirjallisuus ja japanin arkikieli osoittavat, että soista voidaan nauttia positiivisena symbolina. Vaikka soita on vaikea sisällyttää ajattelujärjestelmiimme, niiden mukaan ottaminen voi olla juuri se lisä, jota tarvitsemme parantamaan ongelmanratkaisutaitojamme ja kykyämme tunnistaa todellisuus sellaisena kuin se on.

Buddhalaisessa metafysiikassa me olemme juuttuneet kärsimysten maailmaan ja olemme syntyneet maailmaan ylittääksemme rajat erilaisten käytäntöjen kuten meditaation ja sisäisen oivaltamisen kautta Valaistumisen pisteeseen saakka.

Kuva mielestä siinä tilassa, jossa sillä on harras halu pyrkiä valaistumista kohti, on myös kuva suolta: lootuksen kukka, joka muistuttaa jatkuvasti ihmisen kehon ja mielen mahdollisuudesta päästä mutaisten ja epämiellyttävien juurien ulottuvilta ja saavuttaa valo, joka auttaa sitä saavuttamaan huippunsa kauniina ja puhtaana kukkana.

Kiinalaiset parit eivät ole toisensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä: ne sisältävät toinen toisensa siemenen, synnyttävät toinen toisensa. Myös suo maisemana sisältää ääripäät.

”Totisesti,

Olen ja olematon synnyttävät toisensa.

Vaikea ja helppo täydentävät toisiaan,

Pitkä ja lyhyt verrataan toisistaan.

Korkea ja matala mitataan toisillaan.”

-Laotse, Tao te ching (suom. Pertti Nieminen)

Suomen luonto – kansallisaarre ja kansan sydän

Aito erämää – kuten Suomen suoalueet muuttuvat uhanalaisiksi yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ihailtu luonnonkauneus oli taiteessa muualla kuin soilla. Kauneus sivuutettiin ja sivuuttaminen johti eri vuosikymmeninä suon katselemiseen taloudellisen ajattelun näkökulmasta mahdollisena metsänä, viljelysmaana, kytönä, tai turvetuotantoalueena. -Yrjö Sepänmaa, Suo on kaunis

Nykyään melun ja teknologian hellittämättömässä paineessa olemme ehkä tilanteen edessä, missä kaipuu hiljaiseen ja luonnolliseen elämään herää. Luonnollinen ihminen ja vastassa piittaamaton ja ajattelematon kuluttajavetoinen yhteiskunta uhkaa ihmisen elossa säilymisen kykyä ja sitä harmoniaa, jossa tämä viisaasti eläisi luonnollisessa ympäristössä.

Lännessä soilla on perinteisesti enimmäkseen negatiivisia mielleyhtymiä, jotka liittyvät joko voitettuun kaaokseen, pahuuteen tai kuolemaan johtavaan kontrollin menetykseen. Itä-Aasiassa soita kohdellaan eri tavoin kuin lännessä. Kiinasta, koreasta ja Japanista löytyy paljon positiivisia kuvauksia suosta. Kielessä, taiteessa ja kirjallisuudessa.

Soihin ja rämeisiin liitetään sekä pyhiä, että maallisia assosiaatioita. Ne ovat olleet usein yksinäisyyden tyyssijoja parantajille, noidille ja samaaneille, kuten myös erakoille, pyhimyksille, guruille ja mystikoille. Jossakin mielessä nämä yksinäisyydelle omistautuneet ”parantajat” pitivät luontoa ”Äitinä” ja toimintansa keskustana. Eikö tällöin äitimaa eli Suomessa suot tulisi suojella ja varjella kaikelta pahalta?

Suon arvostus estetiikan kautta

Taiteen suhde soihin on monimutkainen. Suoteemojen melkein täydellinen poissaolo maisemamaalauksestamme osoittaa kuinka pieni rooli soilla on ollut kansantaloudessamme. Taiteilijoilla on historiassa ollut tapana jakaa hallitsevan yläluokan arvot. He ovat olleet taipuvaisia esittämään maisemia, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan taloudelliselle rakenteelle

Miten turvata Suomen vaikuttavammat suot tulevaisuudessa? Voiko suon uudelleen arvostus nousta estetiikan, visuaalisuuden, taiteen ja kulttuurin arvostuksen kautta? Valokuvaajat, taiteilijat, runoilijat, kirjailijat, luontoalan ammattilaiset, eräretkeilijät, visuaalisen alan ammattilaiset voivat tuoda esille entistä enemmän tuntojaan ja kokemuksiaan suoluonnon kauneudessa. Kauneuden taju motiivina on myös nuoria havahduttava asia, joka voi saada pontta, kun estetiikka ja sen kieli kaikille, etenkin nuorille ymmärretään suurena mahdollisuutena.

Kulttuuri tukee turismin kautta luonnonsuojelun oikeita periaatteita. Millaisia kulttuuritoimenpiteitä voitaisiin tehdä Suomen soilla toisin sanoen järjestää ”romanttista turistikatsetta”, että lisättäisiin ihmisten kokemusta vaalittavasta luontoyhteydestä. Nämä voivat keskittyä arkkitehtuuriin, maisema-arkkitehtuuriin ja taiteen rooleihin siten, että ne tavalla tai toisella myötävaikuttavat luonnon pelastumiseen.

Maailma tarvitsee esteetikkoja

”Kuka tahansa hupsu osaa arvostaa vuoristomaisemaa. Tarvitaan arvostelukykyinen mies arvostamaan suota.” Holmes Rolston

Tehdään taitavaa arkkitehtuuria ja puutarhataidetta soiden reunoille ja herkkiä taideinstallaatioita soille. Nähdään suomalaiset suot myös laajemmassa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa yhteydessä. Idea on taiteen avulla kohottaa kävijöiden ympäristötietoutta ja tämä toimii parhaiten pienimittakaavaisessa toiminnassa. Ekoturismi on varteenotettava kulttuuri-ilmiö, joka parhaimmillaan voisi olla avuksi koskemattoman ja kesyttömän suoerämaan olemassaolon turvaamisessa. -Tom Simons, Suo on kaunis, 1999

Maailma tarvitsee tässä ajassa esteetikkoja, edelläkävijöitä, toisinajattelijoita, vastavirtaan kulkijoita, näitä ”arvostelukykyisiä henkilöitä”. Soiden arvostus on lapsenkengissään. Toivottavasti voimme kasvattaa sen aikuiseksi meidän kaikkien hyödyksi. Siinä määrin, kun suot ovat tutkimattomia, ne pysyvät tuntemattomina ja mitä me emme tunne, sitä me pelkäämme. Me tarvitsemme äitimaata, jotta jäämme henkiin. Kun suojelemme monimuotoista luontoa, kukkia sekä pölyttäjiä säilymään, suojelemme samalla ihmiskuntaa ja huomioimme tulevien sukupolvien elinmahdollisuuden.

”Suopursu kukkii siihen saakka, kunnes raukeaa.

Sen kukka villi on ja pystypäinen.

Se kukkii, vaikka tietää, ettei saavu poimijaa,

ei löydä sitä toukomehiläinen.

Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa,

mi on niin ylpeä ja yksinäinen.”

-Asser Tervamäki

Vuokko Isokorpi on tamperelainen, maaseudun juuret omaava positiivinen ja innostuva oman elämänsä "muutosagentti". Vuokko on äiti neljälle ihanalle nuorelle. Hän on rohkea urasuunnan yhdistäjä ja -vaihtaja ja on siirtynyt pankkiirista luontopoluille, taloudellista hyvinvointia ja terveyttä hoitamaan. Vuokko etenee sydän edellä ja herkkyys mukana. Hänen innostuksenkohteita ovat lempeä liikunta, läsnäolo, sydänyhteys, luonto voimauttajana sekä vapaaehtoistoiminta ja eettiset arvot. Vuokon kotisivut löytyvät osoitteesta www.vuokkoisokorpi.com.