Pitkään Kirsi oli se, joka jaksoi. Se, joka hoiti ja teki. Hän oli aina käytettävissä – työssään sekä vapaa-ajallaan. Hän oli kuin näkymätön voima, joka piti kaiken kasassa. Mutta samalla, hiljalleen ja huomaamatta, hän unohti itsensä. Hänen päivänsä täyttyivät muiden tarpeista ja hän jäi itse viimeiseksi – jos oli listalla ollenkaan.
Lopulta Kirsi pysähtyi ja kysyi, ”Mitä minä haluan?” Hän alkoi katsoa peiliin uudella tavalla. Hän ymmärsi, että rakkaus ja hyväksyntä, joita hän oli aina etsinyt muualta, piti ensin löytyä sisältä.
Kirsi opetti itsensä rakastamista uudelleen. Hän alkoi tehdä pieniä asioita, joista itse nautti. Matka itseen ei ollut helppo, mutta vähitellen elämä alkoi keventyä. Kirsi oli muuttunut. Ei siksi, että olisi yrittänyt muuttua, vaan siksi, että oli taas muistanut itsensä.
Enää hän ei unohda itseään muiden vuoksi
Kirsi ei ole enää sama ihminen kuin ennen. Aikaisemmin hän oli hiljainen tarkkailija, joka sopeutui tilanteisiin, jättäen usein sanansa sanomatta. Hän mukautui, jousti ja antoi periksi, jotta ympärillä säilyisi rauha. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, mutta hänen sisällään kupli hiljainen ristiriita. Hän tiesi, ettei elänyt itselleen, vaan toisten odotuksille. Hän asetti jatkuvasti muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Nyt Kirsi toimii toisin. Hän puhuu, ottaa tilaa ja uskaltaa sanoa, mitä ajattelee. Hänessä on yhä sama lempeys, mutta sen rinnalle on kasvanut vahvuus. Vaikka hän yhä välttelee turhia konflikteja, hän ei enää katoa. Hän osaa asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Hänen ei tarvitse huutaa tai puolustella itseään – riittää, että hän tietää, mitä tarvitsee ja mikä on hänelle tärkeää.
Kirsi huomaa samaa myös muissa – erityisesti naisissa. Hän tunnistaa saman kaavan: toisten tarpeiden asettaminen omien edelle, hiljaisuus, sopeutuminen, marttyyrin rooli. Tämä kaava juurtuu usein jo varhain – kasvatuksessa, kulttuurissa, opituissa rooleissa. Kiltti tyttö tekee ja auttaa – ei valita. Vasta myöhemmin moni herää kysymään: miksi minä teen kaiken yksin, miksi minä en enää jaksa?
Kirsi näkee muutoksen olevan mahdollinen – mutta se alkaa siitä, että tunnistaa oman äänensä ja antaa sen kuulua.
Parisuhteen hyvinvointi alkaa peilistä
Ihmissuhdevalmentaja Kirsi Pohjola eli läpi pitkän avioliiton, jossa näytti ulospäin olevan kaikki kunnossa: ihanat lapset, vakaa taloudellinen tilanne, koti ja kesämökki. Arki rullasi, mutta sisimmässä jokin tuntui tyhjältä. Hän istui illat sohvalla ja tunsi, että elämä lipui ohitse.
Jossain vaiheessa hän tajusi yrittäneensä vuosien ajan muuttaa puolisoaan – mutta mikään ei muuttunut. Lopulta hänen katseensa kääntyi peiliin. Hän ymmärsi, että ainoa ihminen, johon hän todella voi vaikuttaa, on hän itse. Tästä alkoi matka kohti itsetuntemuksen syventämistä. Hän ryhtyi tutkimaan omia tarpeitaan, rajojaan ja toiveitaan. Hän alkoi tehdä asioita, jotka toivat iloa, pieniä arkisia valintoja, jotka saivat hänen sisäisen valonsa syttymään uudelleen.
Samaan aikaan hän huomasi, kuinka hänen oivalluksensa koskettivat myös muita. Ystävät hakivat neuvoja ja saivat lohtua hänen ajatuksistaan. Hän huomasi puhuvansa ihmissuhteista sydän liekeissä – ne keskustelut sytyttivät jotain hänessä. Kirsi tajuasi, ettei halua pitää oivalluksiaan vain itsellään.
Hän haluaa auttaa muita näkemään sen, minkä itse oppi kantapään kautta: että ihminen voi muuttaa elämäänsä. Parisuhteen tasapaino syntyy vasta silloin, kun molempien tarpeet otetaan huomioon. Hän ei halua kenenkään tyytyvän muruisiin, kun elämässä on mahdollista jakaa kokonainen leipä – yhdessä.
Parisuhteen hyvinvointi rakentuu yhteyden varaan
Kirsille parisuhteen ydin kiteytyy yhteyteen – siihen, että kaksi ihmistä voi todella kohdata toisensa, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Hän tietää, ettei toimiva kommunikaatio ole itsestäänselvyys. Usein ihmiset puhuvat samaan aikaan täysin eri kieltä, kumpikin omasta näkökulmastaan. Yksi keskittyy sisäisiin tuntemuksiin, toinen ulkoisiin asioihin. Näkemykset törmäävät, ymmärrys puuttuu ja tilanteet kärjistyvät, vaikka kumpikaan ei tarkoita pahaa.
Kirsi ajattelee, että kommunikaation vaikeudet syntyvät usein juuri tästä – ei niinkään halun tai tahdon puutteesta, vaan siitä, ettei osata tavoittaa toista oikealla tavalla. Kun toinen hermostuu ja toinen ei edes ymmärrä miksi, yhteys katkeaa. Siksi hänen intohimonsa kohdistuu tällä hetkellä viestinnän työkaluihin: siihen, miten palauttaa yhteys konfliktin hetkellä, millä keinoin rakentaa tila, jossa molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi.
Kirsi huomaa, että monet parit unohtavat yksinkertaiset asiat, kuten lempeän kosketuksen, läsnäolon ja kysymyksen: mitä sinulle kuuluu? Kun arki ottaa vallan, läheisyys jää taka-alalle ja yhteys kuihtuu huomaamatta. Siksi hän kannustaa aloittamaan pienestä. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voi kirjoittaa. Jos konflikti uhkaa, voi ottaa askeleen taaksepäin ja hakea uudelleen yhteyttä. Yhteys syntyy kohtaamisesta – joskus jo siitä, että pysähtyy hetkeksi, katsoo silmiin ja kuuntelee.
Kirsi Pohjolaa haastatteli Andy Hopi.
Näin opit kehittämään parisuhteesi dynamiikkaa
Elämäsi ja parisuhteesi ovat muutettavissa. Millaista olisikaan unelmiesi elämä parisuhteesi näkökulmasta? Rakasta itseäsi ja keskity siihen, mikä on tärkeintä. On hyvä oppia sanomaan ei ja asettamaan rajoja. Kohdista voimavarasi niihin ihmisiin ja asioihin, jotka ovat elämässäsi tärkeimpiä.
Ihmissuhdevalmentaja Kirsi Pohjola uskoo, että oman varjopuolensa tunteminen mahdollistaa uuden tavan reagoida tilanteisiin, nähdä tilanteet toisen osapuolen silmin. On tärkeää myös ymmärtää, millainen viestintätyyli kullakin ihmisellä on, jolloin on helpompaa kohdata toinen.
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Kirsi rohkaisee sinua unelmoimaan paremmasta elämästä ja ihanammasta tulevaisuudesta itsellesi. Saat työkalun, joka voi muuttaa täysin parisuhteesi, perheesi tai työpaikkasi dynamiikan jokapäiväisessä elämässäsi.
