Susanna Tanni | Pelon päättymiskampanjan perustaja

Susanna Tanni on Elämä alkaa kun pelko päättyy -kampanjan alkulähde. Pelko on päättynyt Susanna Tannin elämässä ja hän tuntee vahvasti tekevansä oikein jakaessaan tarinansa meille kaikille. Mitään opettamatta, pelkästään kertomalla totuuden ja sen merkityksen omassa elämässään kohti täydellistä vapautta.

Tässä olen siis minä, ihan alasti teidän kaikkien silmien edessä. Ette varmasti koskaan voisi arvata kuinka monta askelta olen joutunut ottamaan, kuinka monta vuorta valloittamaan, että olen tähän hetkeen päätynyt. Aika monta, todella monta, ihan juuri niin kuin sinäkin.

Minä olen kiivennyt yhden todella suuren kukkulan laelle. Sen vuoren valloitukseen on mennyt vain koko elinikäni.

Minä en pelkää enää.

En pelkää riisua kaikkea, mitä ympärilläni ja itsessäni on, ja olla se mikä olen. Käytä hetki aikaa ja lue tarinani, tämän kampanjan tarkoitus, jos se sinua hiukankin puhuttelee.

Minä heräsin tässä jokin määrittelemätön hetki sitten tilanteeseen, jossa ymmärsin tavalla tai toisella menettäväni henkeni, jos siihen tilanteeseen jäisin. Se oli aika pysäyttävä hetki. Tajusin, että olin pahasti sairas. Olin menettänyt otteeni elämään, sen merkitys oli olematon. Olin hyvin kaukana onnellisuudesta. Minulla oli paha syömishäiriö ja sen myötä sydänpussissa nestettä. Silti minä oksensin.

Elämääni siinä hetkessä kuului useita ihmisiä, joista minä olin vastuussa. Jopa minä havahduin. Se havahdus johti reaktioon, jossa tulin mitä ilmeisemmin lähettäneeksi yläkertaan vahvan pyynnön. ”Apua, nyt tarvitsisin apua, tämä ei voi enää jatkua näin.”

Tuon hetken jälkeen tapahtui paljon miltei taianomaisia asioita, joista muualla tarkemmin. Suurin välietappi matkallani oli irtaantuminen väkivaltaisesta ihmissuhteesta. Olin siis vapaa. Isoin oivallus pää vessanpytyssä oksentaen oli ollut: ”Minä itse olen vastuussa itsestäni, terveydestäni ja onnestani. Minä, ei kukaan muu.”

Väkivallan muotoja on olemassa yhtä paljon kuin sen tekijöitäkin, mutta pääpiirteissään luemme sen henkiseksi ja fyysiseksi. Olen kokenut ne molemmat, lukemattomia kertoja, JOKA kerta uskoen sen olevan sen kerran olevan viimeinen. Viimeistä kertaa ei kyllä taida olla olemassakaan..?

Fyysisestä väkivallasta toipuu, henkinen jättää ikävämmät, joskus ikuiset jäljet.

Niin minä… minä olin siis hyväksynyt oman vastuuni onnestani, saanut apua kuin ihmeiden kautta ja päässyt samalla vahvistuttuani irti väkivallan kierteestä. Siihen kierteeseen ihminen voi niin vahingossa joutua. Sisälläni asui Onni! Olin terve, rakastin elämää ja olin hyvin kiitollinen kaikille ja kaikesta. Olin kiitollinen jopa entiselle ihmissuhteelleni. Siitä miten paljon olin saanut oppia. Luulin että ylitsepursuavalla rakkaudellani elämään, pystyisin korjaamaan kaiken.

En tiennyt, että tiesin hyvin vähän.

En tiennyt mitä oli kiusaaminen. En tiennyt, että kiusaaminen ei välttämättä lopukaan siihen, että lähdet, että et vastaa siihen, suostut kaikkeen, pyydät ja rukoilet olla rauhassa. En tiennyt, että hyvään ei vastata hyvällä. Kiusaamisessa sen vastaanottajalla ei ole valinnan mahdollisuutta. Siihen harvoin auttaa mikään.

Kiusaamisella on myös lukemattomia ilmentymismuotoja. Haukkuminen, lyöminen, potkiminen, mustamaalaaminen, maineen tahraaminen, perättöminen juttujen levittäminen…

Kiusaaja voi karkottaa ihmiset ympäriltäsi, jopa hyvin läheiset ja rakkaat. Tai sitten et koskaan voi tietää, mitä sinusta on kerrottu, kun astut kouluun, virastoon, työympäristöön, ryhmään, terveydenhoitajalle, lapsesi tai itsesi opettajalle, isällesi, äidillesi, ystävällesi, tuttavallesi, lapsellesi, uudelle tai vanhalle naapurillesi, neuvolaan, viranomaisille… ihan kenelle vaan. Kiusaaja valehtelee, arvostelee, satuttaa, piinaa, painaa alas eikä kiusaaja lopeta.

Kauhukseni aloin ymmärtämään, että lapsella tilanne on aina tämä. Lapsi ei voi valita ympäristöään, vanhempiaan, kouluaan, luokkaansa taikka kotiaan. Minun sydämeni tuntuu särkyvän joka kerta kun ajattelen tätä. Kiusattuja lapsia, ilman mahdollisuutta sen lopettamiseen. Nopea vilkaisu nettiin, kertoo Suomessa kuolevan 10 lasta pelkästään perheväkivaltaan vuosittain ja 300 lapsen loukkaantuvan sen johdosta vakavasti. Entä koulukiusaaminen..en oikein uskalla edes ajatella sitä surun ja kärsimyksen määrää.

Minun kiusaaminen ei ole loppunut. Minä vain en pelkää enää ja ymmärrän ettei se koskaan lopukaan, ellen nouse sitä vastustamaan. Eikä nyt ole kyse vain minusta, nyt on kyse meistä ihan kaikista.

Minä haluan tehdä parhaani, jotta Suomesta saataisiin maa, jossa meidän kenenkään ei tarvitsisi pelätä. Tiedän, että haaveeni on suuri ja monen mielestä mahdoton, mutta miksi emme yrittäisi?

Jos et ole itse kokenut kiusaamista ulkopuoleltasi, pysähdy hetkeksi ja miten paljon omat ajatuksesi sinua kiusaavat. Jokainen pelkää jotain ja antaa sen rajoittaa omaa elämäänsä, omaa vapaata tahtoaan ja vapauttaan. Voit olla itse itsesi pahin kiusaaja. Liian usein se myös se purkautuu muihin ihmisiin. Myös kiusaaja kiusaa itseään. Onnellinen ja tasapainoinen mies, nainen tai lapsi ei kiusaa muitakaan.

Tavoitteenamme on saada tästä kampanjasta suuri. Saada tähän mukaan tavalla tai toisella teidät kaikki, pienet ja suuret, ihmiset, yritykset, joukkueet, luokat, bändit ja työporukat, ihan kaikki.

-Susanna Tanni

Elämä alkaa, kun pelko päättyy

Susanna Tanni on The Salad Barin toinen omistaja ja Elämä alkaa kun pelko päättyy -kampanjan alkulähde. Pelko on päättynyt Susannan elämässä ja hän tuntee vahvasti tekevänsä oikein jakaessaan tarinansa meille kaikille TÄYSII 2014 -seminaarin puheenvuorossaan. Mitään opettamatta, pelkästään kertomalla totuuden ja sen merkityksen omassa elämässään kohti täydellistä vapautta.

Tutustu Susannaan: Instagram / Twitter