Uudelle tasolle siirtyminen edellyttää nahanluomista

16.03.2020

Olen nyt tullut sellaiseen pisteeseen elämässäni, että minun on luotava vanha nahkani ja kasvatettava uusi tilalle. Koen, että on tullut aika uudistua ja tehdä suuret unelmat todeksi. Otettava käyttöön kaikki ne sisäiset työkalut ja valmiudet, joita olen kehittänyt elämässäni tähän asti. Jätettävä puheet ja haaveilut sikseen ja tartuttava toimeen. Työrukkaset käteen! Isompaa vaihdetta silmään ja käsijarru pois päältä. Nyt mennään!

Miksi juuri nyt?

Tuntuu, että elämässä tapahtuu usein paljon isoja asioita yhdellä rysäyksellä. Ja välillä ei tapahdukaan sitten yhtään mitään pitkään aikaan. No, nyt totisesti tapahtuu!

Olemme juuri perustaneet mieheni kanssa osakeyhtiön yhteisen liikeidean toteuttamiseksi. Voitkin puhutella minua tästä eteenpäin Rouva Toimitusjohtajaksi. Kuinka hauskaa!

”Syntyi yhteinen idea uudesta verkkokurssialustasta.”

Ideamme uudesta verkkokurssi-alustasta syntyi oman kokemuksen kautta, koska sopivaa verkkokurssialustaa ei todellakaan ollut tarjolla vuosi sitten, kun loin oman verkkovalmennukseni – eikä ole vieläkään. Se oli todella turhauttavaa ja tiedän tuttavapiirissäni kymmeniä muita, jotka tuskailevat saman asian parissa edelleen. Siispä päätimme tuoda markkinoille uuden, edullisen, helppokäyttöisen, modernin, visuaalisen ja kaiken kattavan verkkokurssialustan, jolle kuka tahansa voi helposti tehdä omat kurssinsa, markkinoida, myydä ja toteuttaa ne.

Tähänastinen yksin tekeminen saa siis väistyä yhdessä tekemisen tieltä. Työn tekemisen luonne muuttuu sitä myötä merkittävästi. Ajatus yhdessä tekemisestä tuntuu hyvältä. Sen huomasimme jo suunnitteluvaiheessa, että täydennämme toisiamme upeasti suurinpiirtein kaikessa mitä teemme. Yhteisen yrityksen rinnalla teen toki edelleen omia rakkaita henkisen valmennusalan töitäni, mutta ne jäävät siksi aikaa hieman vähemmälle, että saamme uuden yrityksen hyvään vauhtiin. Kaikkeen ei pysty keskittymään samaan aikaan.

”Vielä tätäkin isompaa muutosta on tulossa.”

Olemme lopultakin mieheni kanssa muuttamassa yhteiseen kotiin. Samalla muodostuu yhdeksänhenkinen uusioperhe. Pari vanhempaa lasta asuu kyllä jo omillaan, mutta pyörivät mukana kuvioissa luonnollisesti. Tähän värikkääseen joukkoon mahtuu myös pari erityislasta ja joukkueen vahvistaa kaksi kissaa ja esikoiseni koira. Etsimme parhaillaan Tampereen seudulta isoa ja meille kaikin puolin sopivaa asuntoa, jossa on vähintään 6 makuuhuonetta. Näitä ei ole ihan kasapäin myynnissä, mutta eipä sillä väliä, koska yksihän riittää meille. Kyllä se löytyy.

Vapaus onnistua

Kun on tottunut elämään talouden ainoana aikuisena käytännössä viimeiset 10 vuotta ja on koko ajan päättänyt kaikesta YKSIN, selvinnyt kaikesta YKSIN ja vielä viiden lapsen kanssa, on selvää että mieleen nousee kysymyksiä:

• Pystynkö jakamaan arjen vastuun toisen aikuisen kanssa, ottamaan toisen huomioon, sopimaan ja neuvottelemaan kaikesta?

• Osaanko?

• Uskallanko?

• Mitä jos kaikki menee (taas) pieleen?

Jos tilastoja katsoo, niin onkin aihetta epäillä onnistumista. Mutta en minä halua elää elämääni pelon ja tilastojen ohjaamana. Mitä elämää se sellainen olisi? Ei se olisi elämää ollenkaan vaan kuolemaa. Minä haluan elää! Minä haluan uskoa onneen ja onnistumiseen. Haluan myös vapauttaa itseni lopputuloksen taakasta. En halua kiinnittää itseäni onnistumisen pakkoon, koska se vasta vankila olisikin. Annan itselleni vapauden uskoa onneen ja onnistumiseen ja sallin myös epäonnistumisen mahdollisuuden olemassaolon. Samalla mietin, että eihän epäonnistumista ole edes olemassa. On vain elämää ja erilaisia tapahtumakulkuja, joista jokainen on omaksi parhaaksemme siinä aikataulussa, kun se tapahtuu.

”Hienoa! En siis edes voi epäonnistua.”

Todellinen kasvun paikka

Tunnustan, että kyllä silti pelottaa. Miten perheytyminen onnistuu? Lapsemme ovat kasvaneet hyvin erilaisissa kasvatuksellisissa olosuhteissa ja suurin osa lapsista on teini-iässä. Miten ihmeessä tämä setti hitsataan yhteen? Miten löydämme yhteisen linjan, kun kasvatustavat ovat olleet niin erilaiset? Miten riitatilanteet ratkaistaan, kun niitä tulee (koska niitä joka tapauksessa tulee)?

Tämä perheytyminen on se nimenomainen asia, jossa vaaditaan minulta nahanluontia. Tulen tarvitsemaan valtavan määrän ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja suurta sydäntä. Suurempaa kuin ikinä koskaan tähän asti. Saan luultavasti oppia myös luovimaan, tekemään kompromisseja ja antamaan periksi, joka ei ole helppoa minun …hmm… päättäväiselle luonteelleni.

Vuosikausia suuri unelmani oli elää onnellista perhe-elämää. Sellaista, jossa on isä ja äiti ja lapset. Se ei kuitenkaan toteutunut yrityksistäni huolimatta ja sittemmin hautasin haaveeni tämän elämän osalta. Nyt onnelliseen perhe-elämään tarjoutuu mahdollisuus, ei siinä perinteisessä muodossa, josta aikoinaan haaveilin, mutta kuitenkin. On se mahdollista.

Mieleen tulee tuttu sanonta hieman mukailtuna: “Suurin unelmasi on pahimman pelkosi / isoimman haasteesi takana.”

Tuulia Laine on tamperelainen diplomi-insinööri, puutarhuri, numerologi, henkinen opettaja, vaurausvalmentaja ja viiden lapsen äiti. Tuulia rakastaa auttaa ihmisiä onnellisempaan ja yltäkylläisempään elämään. Hän kirjoittaa artikkeleita Täysii-sivustolle ja blogiinsa ”Elämän ihmeiden äärellä” Naiseuden voiman -sivuilla. Täysii-tiimin lisäksi Tuulia työskentelee onnellisuuden oppaana henkisen valmennusalan yrityksessään. Tuulian sivut löytyvät osoitteesta www.tuulialaine.com.