Työporukoiden ihmissuhteet eivät välttämättä ole niin syviä kuin pari- ja ystävyyssuhteet. Työajan, yhteisten projektien tai työsopimusten päättyessä suhteetkin katkeavat ilman sen suurempaa draamaa, ikävää tai surua. Toki voi käydä toisinkin, kuten vaikkapa itselleni, sillä useimpiin nykyisistä lähimmistä ystävistäni olen tutustunut juuri erinäisissä työkuvioissa. Ystävissäni on entisiä johtajiani, valmentajiani, valmennettaviani, kollegojani ja asiakkaitanikin.
Vaikka syviä ystävyyssuhteita ei syntyisikään, merkityksettömiä työporukoiden ihmissuhteet eivät todellakaan ole. Monille ne ovat työssä jopa suurin viihtyvyyden, ilon ja hyvinvoinnin lähde. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys ja hyvät ihmissuhteet ovat työhyvinvoinnin ylläpitäjinä toisella sijalla heti työn itsensä merkitykselliseksi kokemisen jälkeen. Suhteet saattavat olla jopa syy jäädä organisaatioon, vaikka työn mielekkääksi kokemisen muut mittarit eivät aivan täyttyisikään.
Kuten muidenkin ihmissuhteiden, niin myös työporukan keskinäisten suhteiden laadun olennaisin mittari on yhteenkuuluvuuden tunne. Tunne siitä, että ME olemme ME. Tunne siitä, että me tavoittelemme yhteistä hyvää, viihdymme keskenämme ja selviydymme yhdessä myös moninaisista haasteista ja kiperistäkin tilanteista.
Moitteettomin ja kohteliainkaan käytös, sääntöjen noudattaminen tai edes hyvät keskustelutaidot eivät vielä luo syvää hyvän olon tai läheisyyden tunnetta, joita saamme kokiessamme yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa. Vuorovaikutustaidot ja hyvät käytöstavat ovat tärkeitä ja opeteltavissa olevia taitoja, mutta yhteenkuuluvuus on jotain vielä enemmän. Se on monien ihmissuhdetaitojen, tunteiden, energioiden ja sydämen tiedon yhdistelmä, jota on vaikea sanoilla selittää. Selittämisen vaikeutta pelästymättä, uskon yhteenkuuluvuuden olevan voimavara, joka on nousemassa myös työelämässä arvoon arvaamattomaan.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että työporukan vahvalla yhteenkuuluvuuden tunteella on suora vaikutus myös taloudelliseen tuottavuuteen. Se näkyy aikaansaamisena, innostuksena, konfliktien vähyytenä ja porukoiden vähäisenä vaihtuvuutena sekä ideoiden ja innovaatioiden lisääntymisenä.
Yhdenarvoisuus sekä tunneturva vahvistavat yhteenkuuluvuutta
Me emme ole samanlaisia, emmekä samoja, mutta me olemme samanarvoisia. Tiedoissamme, taidoissamme ja statuksissamme voi olla huomattaviakin eroja. Myös tehtävät, valta ja vastuut, työmäärät, palkat, palkkiot ja muut edut jakautuvat organisaatioissa eri ihmisille eri tavoin, mutta kaikella tällä ei ole mitään tekemistä ihmisarvomme kanssa.
Yhteenkuuluvuutta vahvistavien asioiden yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on yhdenarvoisuus. Asema, valta ja status eivät organisaatioissakaan tee yhdestäkään ihmisestä muita arvokkaampaa. Ehdottoman yhdenarvoisuuden perustana ajatus vertailemisesta, kilpailemisesta, pakonomaisesta oikeassa olemisesta tai oman edun tavoittelusta muiden kustannuksella on melko vieras. Tavoitteena on yhteinen etu ja yhteinen hyvä.
Hierarkkiset asetelmat, joita joillain toimialoilla ja joissain organisaatioissa valitettavasti edelleen ylläpidetään, houkuttelevat ylemmyys-alemmuus-ajatteluun. On jopa yrityksiä, joissa ihmiset nähdään lähinnä vain organisaatiohimmeleihin sommiteltuina resurssilaatikoina. Tuskinpa kukaan meistä syntyy tänne ollakseen jokin laatikkoon sullottu resurssi.
Yhteenkuuluvuuden lisäksi vahva vaikutus kaikkiin edellä mainittuihin asioihin on myös turvallisella tunneilmapiirillä, josta puhutaan usein psykologisena turvana. Tunneturvalla, tunteiden kohtaamisella, ymmärtämisellä ja hyödyntämisellä osana työporukan arjen käytäntöjä tiedetään olevan kaiken muun hyvän lisäksi iso merkitys esimerkiksi siihen, miten uudistusten toteuttamiseen sitoudutaan. Sitoutumiseen kielteisesti vaikuttavia tunteita ovat uudistuksiin luonnollisina liittyvät hämmennys, turhautuminen, epäluulo ja erilaiset pelot. Niiden jarruvoima voi olla todella haitallinen, etenkin jos niihin liitetään vielä puutteellinen ja ristiriitainen viestintä sekä ylemmyydestä käsin toimiva, käskyttävä johtaminen.
Tunneturvaton porukka joutuu elämään alati jonkinasteisessa epätietoisuudessa ja varuillaan, mikä kaventaa ajattelua, tappaa ideoinnin, latistaa motivaation ja saa ihmiset alisuoriutumaan. Me-hengestä ei ole tietoakaan, eikä yhteisen hyvän ja uudistusten tavoittelu juuri jaksa hetkauttaa. Jokainen keskittyy lähinnä oman nahkansa pelastamiseen ja moni siinä ohessa uuden työpaikan etsintään. Väärinymmärrysten, kateuden, kilpailun sekä eriarvoisuuden riski on suuri.
Tunnetavoitteet tasa-arvoisiksi?
Huipputiimien menestyksen salaisuutta on tutkittu paljon. Mielenkiintoista on, että selitystä menestykselle eivät ole antaneet tiimin jäsenten tutkinnot, tiedot, taidot tai kokemus, kuten saattaisi olettaa. Selitykseksi eri huipputiimejä yhdistävästä ominaisuudesta on löytynyt nimenomaan tunneturvallinen ilmapiiri, jolle tunnusomaista on ollut keskinäinen arvostus ja luottamus sekä se, että erilaisten näkemysten ja hankalienkin asioiden esiin nostaminen on turvallista, jolloin ne myös ratkotaan yhdessä. Tiimin jäsenet voivat hyvin ja tuntevat vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jokainen omine vahvuuksineen ja erityisyyksineen, aitona omana itsenään.
Kun kaikki edellä mainitut, työporukan hyvinvointia ja tuloksellisuutta lisäävät asiat hyvinkin tiedetään, hämmästelen sitä, että useissa yrityksissä laaditaan kuitenkin vain operatiivisia tavoitteita ja strategioita, tunnetavoitteita saa organisaatiohimmeleistä etsimällä etsiä. Tärkeysjärjestyksen ajatellaan menevän niin, että ensin on saatava kaikki asiatavoitteet kuntoon, ja ehkä sitten joskus, tuntemattomassa tulevaisuudessa, saattaisi olla aikaa myös tunnetavoitteille.
Rohkenenkin julistaa, että yhteenkuuluvuutta ja tunneturvaa vaalivien tunnetavoitteiden nostaminen operatiivisten tavoitteiden rinnalle, vähintäänkin samanarvoisiksi, on jokaiselle työyhteisölle elintärkeää. Yhteenkuuluvuudella, tunneilmapiirillä ja tunteilla on valtava vaikutus ihmisten kykyyn omistautua tekemiseensä ja laittaa koko upea potentiaalinsa peliin. Vain hyvinvoiva ihminen voi olla aikaansaava ja tuottava. Ainoa taloudellisestikin kestävä tie on välittää omista ihmisistään ja kohdella heitä arvostavasti ja hyvin, sillä jokainen työyhteisö ja -tiimi on aina ihmistensä summa.
Artikkelin kirjoittaja Eija Hinkkala on tamperelainen valmentaja, tietokirjailija, sanoittaja ja intohimoyrittäjä, jonka missio on rohkaista kanssakulkijoita elämään oman itsensä näköistä ja hyvältä tuntuvaa elämää sekä toteuttamaan omia juttujaan.
Eija Hinkkala | Ehdoton yhdenarvoisuus – tie aitoihin ja kestäviin ihmissuhteisiin
Hyvät ihmissuhteet vahvistavat hyvinvointiamme, elinvoimaamme ja elämäniloamme. Hyvän ihmissuhteen tärkein ominaisuus on yhteenkuuluvuus, joka voi syntyä vain rohkeudesta olla keskeneräinen oma itsensä.
Valmentaja Eija Hinkkala uskoo, että rohkeus olla ihmissuhteissa oma aito itsensä on myös rohkeutta olla ei tykätty. Eija on oivaltanut, että yhteenkuuluvuutta vahvistavia ja heikentäviä asioita voidaan ymmärtää yhdenarvoisuustasolle aseteltuna.
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Eija auttaa sinua lisäämään omissa ihmissuhteissasi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sen myötä hyvää oloa ja iloa, itsellesi sekä muille. Saat kirkkaamman ymmärryksen siitä, mitä ehdoton yhdenarvoisuus on. Saat Eijalta myös rohkaisua kohdata ympärilläsi olevia ihmisiä yhdenarvoisuudesta käsin, omana aitona itsenäsi.
