”En minä osaa, kun olen vaan tällainen” vai uteliaasti uutta kohti? Kumpaan kastiin sinä kuulut? Kummalla asenteella sinä olet liikkeellä? Mikä asenteen vaikutus elämääsi oikein on?
Olen omassa elämässäni huomannut monesti, että oman asenteen vaikutus on todella merkittävässä osassa sen suhteen, miten asiat hoituvat.
Muistatko kouluvuosilta niitä tunteja, kun aihe ei ollut sinua kiinnostava? Kuinka tylsiä ja pitkiä ne tunnit olivatkaan? Ajatukset harhailivat ties missä. Jo luokkaan mennessä oli ajatus, että taas tätä tylsää ja olit jo valmiiksi turhautunut ajan hukkaamisesta. Entä sitten ne tunnit, kun aine kiinnosti sinua? Intoa piukassa kiirehdit pulpettiisi ja huomiosi oli siinä hetkessä, olit läsnä. Tunnit sujahtivat huomaamatta ja turhautuminen tuli silloin, kun kello soi – aivan liian pian. Mikä ero tilanteessa oli? Niin – se sinun asenteesi ainetta kohtaan!
Asenteen vaikutus – päätä millaisella asenteella haluat kohdata elämän
Kun opettaja laittaa oman intohimonsa rohkeasti peliin ja innostaa mukaan oppimaan, on tulokset aivan erilaisia kuin opettajalla, jonka tavoite on vain pitää luokka hiljaisena ja paasata heille käsiteltävä asia kiinnostumatta oikeasti siitä, mitä tunneilla opitaan. Tietoa ja taitoa on varmasti molemmilla, mutta asenne on erilainen.
Itselläni on tullut elämässäni monia hetkiä eteen, kun oikeanlaisella asenteella on päästy tilanteesta eteenpäin. Jos olisin antanut ulkopuolisten vaikuttaa epäilyksineen, olisin voinut päätyä opiskelemaan ihan jotain muuta kuin konetekniikkaa. Olisin voinut päätyä töihin, joista olisin vain yrittänyt selviytyä päivä kerrallaan saamatta siitä muuta kuin korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Olisin voinut jäädä ilman niitä hienoja onnistumisen kokemuksia, joita esimerkiksi erilaisten pelkojen selättäminen on minulle tuonut.
Meillä jokaisella on elämässä hetkiä, jolloin tuntuu, että kaikki on vastaan, eikä mikään onnistu. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja vajota maailman epäoikeudenmukaisuuden alle – miksi minulle aina käy näin, miksi minä en koskaan saa mitään hyvää…
Auttaisiko se sinua voimaan paremmin? Saamaan parannettua tilannetta? Olemaan paremmalla mielellä? Tuskin. Kun päätät niin ja valitset positiivisen asenteen, voit huomattavasti paremmin. Pystyt miettimään, mitä elämä sinulle tällä asialla haluaa opettaa. Pystyt löytämään vaihtoehtoja. Pystyt näkemään, ettei kyseinen asia kuitenkaan ollut kaiken loppu. Pystyt olemaan kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä sinulla on.
Asenteen vaikutus on seuraus sinun valinnastasi
On oma valintasi, millainen asenteesi on ja miten suhtaudut vastoinkäymisiin. Keskitytkö niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa vai jäätkö junnaamaan niihin, joihin et voi vaikuttaa ja hukkaat mahdollisuutesi vaikuttaa elämääsi.
Oletko kaatanut tukkikokoisen ison männyn moottorisahalla? Oletko tehnyt soppatykillä 460 hengen lihapullakastikkeen? Oletko järjestänyt kansainvälisiä lentopallopelejä? Oletko käynnistänyt liiketoiminnan itselle lähes tuntemattomalla alalla? Oletko ollut järjestämässä 2 000 hengen ulkoilmatapahtumaa tai tuottanut teatteriviikon? Oletko ryhtynyt yrittäjäksi – ja vieläpä kahteen kertaan – kun halusit myydä omaa osaamistasi ja toisaalta päästä toteuttamaan omaa sydämen asiaa?
Minäpä olen. Olenko osannut hommat ennen kuin aloitin? En. Päätin olla rohkea ja tarttua työhön. Päätin, että opettelen, mitä eteen tulee. Päätin oman asenteeni noiden töiden edessä.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Poistetaan sanakirjasta vaan-sana
Vaan. Se on sana, joka pitäisi kieltää sanakirjasta ja ihmisten sanastoista. Tehdäänpä testi.
Sano itsellesi ääneen ”Minä olen vaan tällainen ihminen” ja kuulostele hetken, millaisen fiiliksen se antaa sinulle.
Sano sitten itsellesi ”Minä olen tällainen ihminen” ja kuulostele hetken, millaisen fiiliksen se taas tuo.
Toista testi, mutta nyt niin, että otat itsellesi sellaisen asennon, joka tuosta ensimmäisen testikierroksen fiiliksestä tuli ja sanot sitten lauseen itsellesi ääneen. Millainen fiilis nyt tuli? Muuttuiko asentosi vielä lausetta sanoessa tai sen jälkeen? Entä miten käy toisen lauseen kanssa?
Huomaatko eron? Huomaatko, kuinka sanoilla ja sillä, miten puhut itsellesi ja itsestäsi muille, on merkitystä? Jokaisella meistä on jatkuva vuoropuhelu pääkopassa. Ajatuksia pyörii ihmisen päässä joidenkin tutkimusten mukaan jopa 50–60 000 kappaletta päivässä. Jos noistakin ajatuksista saat muutaman muutettua positiivisemmaksi ja jätettyä negatiivisia asioita sieltä pois, elämäsi tulee varmasti muuttumaan mukavammaksi.
Annan sinulle nyt tehtävän. Jos vaan-sana on kuulunut sanavarastoosi, niin rupea seuraamaan puheitasi. Milloin ja missä tilanteessa käytät vaan-sanaa? Kun saat itsesi kiinni sen käyttämisestä, totea rauhallisesti ”Otetaanpa tuo uusiksi” ja toista sanomasi ilman vaan-sanaa.
”En minä osaa”
Seuraavaksi voitaisiin pureutua toiseen asenne-asiaan, joka estää meitä tekemästä asioita. Omien taitojen vähättely. En minä osaa. Ei minusta ole siihen. Oikeasti? Oletko kokeillut sitä asiaa ja se ei ole onnistunut? Vai etkö ole edes yrittänyt? Meissä on paljon voimavaroja ja taitoja, joista emme edes tiedä. Opimme asioita, joita emme ole ennen osanneet. Mutta emme voi oppia ja osata, jos emme edes yritä.
Pelotti ja kauhistutti. Todella. Se raivaussahan ja moottorisahan käynnistäminen. Tiesin, kuinka pahaa jälkeä sellainen terävä, pyörivä terä, voi tehdä. Kaatuuhan sillä puukin! Tai se kaatuva puu voi kaatua minun päälleni. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja adrenaliinit olivat huipussaan. Koulutuksessa kaverit käynnistelivät sahojaan yksi toisensa jälkeen. Onhan nyt minunkin se tehtävä, etten joudu naurunalaiseksi! Päätös – NYT – ja saha käyntiin. Ensimmäinen puu edessä ja katki! Hei – minä osasin! Voi sitä ilon tunnetta!
Minulla olisi sinulle yksi homma
Keskustelu alkoi ”Minä hoidan rakennushommat, hoida sinä kaikki muu!” No, enhän minä tiedä yhtään mitään liikuntakeskuksista ja niiden toiminnasta. Kuntosalilla olin käynyt joskus kymmenen vuotta sitten. Jumpat eivät ole introvertille iskeneet. Mitä ihmeen jumppia sitä edes on… Mieluummin menen metsään ja saan happea sekä tasapainoharjoitusta tai kahvakuulailen sen moottorisahan kanssa. Aikataulu liikuntakeskuksen käynnistykselle oli kireä.
Enhän minä… STOOOP Outi! Kysyjä uskoo ja luottaa siihen, että sinä pystyt siihen. Miksi ihmeessä sinä et itse sitä voi uskoa ja luottaa? Kuten niissä monissa muissakin tilanteissa, kun eteesi on tuotu tehtävä tai mahdollisuus ”joita et osaa”, mutta olet oppinut ja osannut kuitenkin.
Niin. Monissa tehtävissä aiemminkin olin ylittänyt itseni. Olin oppinut paljon uutta. Olin osannut. Etukäteisepäilyistäni huolimatta.
Nämä hetket ovat olleet itselleni tärkeitä muistettavia tilanteissa, kun eteeni ilmestyy uusi mahdollisuus. En sano ”Ei, en osaa”. Sanon ”En osaa VIELÄ, mutta kyllä, tartun tilaisuuteen”.
Kuinka usein sinulta jää jotain uutta ja mielenkiintoista tekemättä tai kokematta sen vuoksi, että olet torpannut koko ajatuksen heti kättelyssä sanomalla ”En minä osaa, ei minusta ole siihen”?
Haluatko olla se vanhus, joka voivottelee elämätöntä elämäänsä ja joka ei uskaltanut tulla mukavuusalueeltaan ulos ja kokeilemaan jotain uutta? Vai oletko sinä se, joka kertoo satavuotissynttäreillään innoissaan tarinoita elämästään ja luo kuulijoihin uskoa, että oman asenteensa valitsemisella on merkitystä?
