oikea asenne

Oikea asenne ei ole automaatio – eikä irrallaan tunteista

21.06.2021

”Vai että asenteesta pitäisi kirjoittaa…”, oli minun ensimmäinen ajatukseni, kun avasin tietokoneen. Tämä aihe on samaan aikaan yksi lempiaiheistani, mutta näin tapahtuma-alan yrittäjänä ja taiteilijana tätä kuuluisaa asennetta on jouduttu tässä korona-aikana tarkastelemaan ja kalibroimaan aika monta kertaa uudelleen! No, katsotaanpa mitä siitä näin vappuaattona 2021 ajattelen. Millainen oikein on oikea tai hyvä asenne?

Oikea asenne vaatii harjoittelua

Minusta on aina sanottu, että minulla on oikea asenne tai että minulla on hyvä asenne. Olen itsekin sitä mieltä. Ulospäin se on varmasti näyttäytynyt pääosin niin, mutta kaiken rehellisyyden nimissä täytyy myös tunnustaa, että välillä lähipiirini on saanut kokea asenteestani myös sen toisen, hieman värikkäämmän puolen, jos tällainen kiertoilmaus suoranaiselle huonolle käytökselle tässä sallitaan.

Olen rytmiltäni nopea ja tunteiltani räiskyvä, jolloin omaa suhtautumista elämään joutuu toisinaan hieman tarkastelemaan. Oikea asenne ei nimittäin ole aina mikään automaatio.

Asenne on oleellinen osa kaikkea mitä teen, miten ajattelen ja kuinka koen asioita. Se ei ole irrallinen osa tunteista, vaan osa niitä. Elämähän on siitä mielenkiintoinen sarja tapahtumia, että emme pysty hallitsemaan kaikilta osin mitä elämä eteemme heittää, mutta voimme päättää kuinka siihen suhtaudumme.

Oikea asenne sallii kaikenlaiset tunteet

Minulle oikea asenne on sitä, että se sallii kaikenlaiset tunteet ja palaa sitten lähtökohtaisesti avoimeen, tästä hetkestä eteenpäin katsovaan, positiiviseen ja mahdollisuuksia täynnä olevaan tilaan.

Omaa asennetta voi kouluttaa. Sitä voi kasvattaa ja ohjata. Olen luonteeltani eteenpäin pyrkivä, enkä luovuta helposti. Se juontaa juurensa luultavasti alle kilon painoisena keskosena maailmaan tulemisesta, sillä aloitin taisteluni elämän puolesta jo ennen syntymääni.

Hyvä asenne ei ole suojannut minua silti kolhuilta eikä vastoinkäymisiltä elämässä. Olen kokenut omalla mittakaavallani varsin suuria vastoinkäymisiä elämäni varrella, niin henkisellä, fyysisellä kuin taloudellisellakin puolella.

”Mä nousen aina jaloilleni ja sehän se mun tragedia onkin.” Näin olen sanonut usein. Se pitää paikkansa. Minun asenteeni on se, että jos kaadun, en jää maahan makaamaan. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kohdatessani vastoinkäymisen, mieleni alkaa askarrella heti ongelman ympärillä, etsien ratkaisuja, vaihtoehtoja tai apukeinoja.

En luovuta helpolla ja teen kaikkeni asioiden eteen, jotka koen itselleni tärkeiksi. Se on auttanut minua toteuttamaan unelmiani, saavuttamaan tavoitteita ja muokkaamaan elämääni sellaiseksi, kuin haluan. Toisinaan se vie minulta myös liikaa energiaa, enkä tajua luovuttaa silloin, kun olisi oikea aika vain päästää irti. Sitä täytyy opetella edelleen. Oikeanlaisen asenteen avulla pystyn kuitenkin näkemään helpommin, mikä minulle on kulloinkin parhaaksi sen hetkisen tietämyksen valossa. Se auttaa minua myös jaksamaan, sillä muutos vaatii usein pitkäaikaista ponnistelua.

Kulunut vuosi on haastanut omaa asennettani

Kulunut vuosi on haastanut toden teolla omaa asennettani ja suhdettani positiiviseen ajatteluun. Siihen, mitä ylipäätään asenteesta ajattelen. On helppoa olla positiivinen, kun asiat sujuvat, mutta vastoinkäymisten seuratessa toinen toisinaan, olen joutunut todella haastamaan itseäni ja ajatusmaailmaani. Sanotaan näin, että se, mitä kursseillani ja luennoillani opetan, on joutunut useisiin tulikasteisiin viimeisen vuoden aikana. Olen joutunut luopumaan paljosta, luovuttamaan tahtomattani, sietämään epävarmuutta ja epäreiluutta. Sitä, että minulla ei ole samoja oikeuksia, kuin muilla.

Se laittaa positiivisimmankin ajattelun ja asenteen lujille. Enkä edes usko, että positiivinen ajattelu yksin varsinaisesti auttaa ketään eteenpäin. Ainakaan, jos sen varjolla painetaan kaikki muut tunteet ja ajatukset alas, pois itsestä, pois mielestä. Mutta positiivisessa maailmankatsomuksessa ja asenteessa on se hyvä puoli, että siltä puolelta on huomattavasti helpompi kestää vastoinkäymisiä, kuin valmiiksi negatiivisesta ja lannistuneesta ilmapiiristä, sillä negatiivisuus kaventaa katsantokantaa.

Tämän olen joutunut opettelemaan vuosien varrella itse kantapään kautta. Olin nimittäin jossain vaiheessa elämääni varsin uhriutuva ja negatiivisuuteen taipuvainen, kunnes se suhtautuminen tuli yksinkertaisesti tiensä päähän. Oli pakko tehdä muutoksia elämässä ja asenteessa. Vastoinkäymiset tuntuivat minusta silloin aina aivan maailmanlopuilta. Ne romuttivat sisäisen tukeni lähes täysin ja lamaannuin helposti.

Saatan yhä tänäkin päivänä hetkeksi lamaantua, mutta kokemus on opettanut, että se menee ohi. Niinpä nykyiseen asenteeseeni kuuluu olennaisena osana kaikki tunteet, se, että saa olla huonoja päiviä ja erilaisia ajatuksia, kunhan pystyn palauttamaan itseni sen jälkeen aktiiviseen tasapainon tilaan takaisin.

Pyrin valitsemaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon

Nykyään pyrin valitsemaan kadun aurinkoisen puolen, missä ikinä se on mahdollista. Tarkoitan tällä sekä konkreettista auringonpaistetta, että symbolisempaa mielikuvaa. Pyrin valitsemaan aina parhaan mahdollisen vaihtoehdon itselleni, läheisilleni, yritystoiminnalle tai mitä ikinä olenkaan sillä hetkellä tekemässä. Se on elämänasenteeni ydin. Mitä paremmin voin, sitä parempia tuloksia saan aikaiseksi. Ja mitä parempia tuloksia saan aikaiseksi, sen todennäköisemmin saavutan unelmani. Mitä enemmän pääsen tavoitteisiini, sitä enemmän pystyn auttamaan myös muita. Mitä enemmän pystyn auttamaan muita, sitä paremmaksi kaikki vähitellen muuttuu. Hyvinvointi luo hyvinvointia. Se ei kuitenkaan tule sormia napsauttamalla, vaan vaatii määrätietoista ja päättäväistä etenemistä, yksi valinta ja askel kerrallaan. Ja jos jokin asia ei onnistu, yritän uudelleen.

Joskus paras valinta voi tarkoittaa päivää tekemättä mitään, toisinaan se voi olla pitkäkin työpäivä inspiraation pyörteissä ja joskus tarkasti rajattu ja aikataulutettu työviikko, jotta minulle jää riittävästi vapaa-aikaa myös läheisteni kanssa. Tietoisuus, valinnat ja vastuu. Niillä pääsee itsensä johtamisessa jo melko pitkälle.

Tietoinen, positiivinen asenne tuo joskus mukanaan muutakin kuin kivoja tunteita. Tietoisesti eläminen johdattaa minut toisinaan tilanteisiin, joissa joudun tekemään päätöksiä, jotka aiheuttavat itselleni tai muille hankalia tunteita, sekä tilanteita, jotka tuntuvat aluksi vaikeilta. Joskus huomaan jopa miettiväni, miten on mahdollista, että ihmisestä voi tuntua näin hemmetin pahalta? Siinä sitten kun sitä kurjuutta hetken oikein kunnolla fiilistelee, niin eipä siellä kauaa viitsi möyriä. Yleensä tällaiset syvät ahdistuksen ja tuskan hetket kestävät nykyään onneksi vain muutaman tunnin, päivän tai pari. Sitten on taas helpompi olla ja hengittää.

Oleellista on se, miten vastoinkäymisiin suhtautuu

Törmään työssäni usein siihen, että ihmiset ajattelevat minun elävän nykyään jotenkin suojattua elämää. Että vastoinkäymiset ovat osaltani ohitse ja elämä on helppoa. Ajattelen, että on tärkeää tuoda esille, että kukaan meistä ei ole superihminen. Että vaikka koulutamme, valmennamme ja toimimme monille inspiraationa ja ehkä suunnannäyttäjinäkin, emme ole immuuneja vastoinkäymisille, aina iloisia tai että elämämme olisi jotenkin suojattua.

Meistä jokainen kohtaa elämässään erilaisia haasteita ja tunteita, ennemmin tai myöhemmin. Oleellista on, kuinka niihin suhtaudumme ja sitä myötä selviydymme elämässä eteenpäin. Haasteet eivät myöskään pyyhi elämässä olevia hyviä asioita pois, ne eivät kumoa toisiaan. Ja vaikka elämässäni on isojakin haasteita, voin samalla kokea onnen hetkiä ja iloa. Tämä oivallus on ollut ratkaisevassa osassa, joskus jopa elämäni jatkuvuuden kannalta. Enkä vaihtaisi mistään hinnasta enää pois sitä, mitä olen vuosien varrella oppinut.

Elämä itsessään on kallisarvoista ja ainutlaatuista. Käytetään siis tämä aika täällä hyvin, mitä meille on annettu. Itse en ainakaan suostu tuhlaamaan enää yhtään hetkeä elämästäni turhaan, merkityksettömään. Niin kuin Minna Canth jo aikanaan sanoi: ”Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää”.

Lotta Ansakorpi pitää puheen TÄYSII 2021 -seminaarissa

Menetyksestä menestykseen – vastoinkäymiset voitoksi

Lotta Ansakorven elämä romahti yhden puhelinsoiton seurauksena vuonna 2016. Siitä alkoi kujanjuoksu aikaa vastaan, joka päätyi valtaviin velkoihin, ahdistukseen ja oli lopulta viedä häneltä hengen. Terapeutti, teatterialan ammattilainen ja kirjailija Lotta Ansakorpi on kuitenkin tunnettu sinnikkyydestään, joten hän nousi kerta toisensa jälkeen jaloilleen ja rakensi elämänsä uudelleen. Tästä syntyi myöhemmin sekä kirja, että kokonainen tapahtumakonsepti. TÄYSII 2021 -seminaarin puheessaan Lotta kertoo miten käänsi vastoinkäymiset voitoksi, kertoen samalla hänen asenteestaan elämää kohtaan. Vastoinkäymisiään ei voi valita, mutta asenteensa voi. Kun tietoisesti valitsee kadun aurinkoisen puolen, näkee kirkkaammin mihin suuntaan on menossa. Vaikeita tunteita ja tilanteita ei kannata pelätä, elämän kuuluukin tuntua. Niin kauan kun on elossa, on toivoa. Tärkeää on tunnistaa se seuraava askel, joka pitää ottaa. Kaikkea ei tarvitse, eikä edes pysty tehdä kerralla.

Katso myös Täysii-seminaarin perustaja Andy Hopin tekemä videohaastattelu Lotasta.

Lotta Ansakorpi on terapeutti, teatterialan ammattilainen, taiteilija ja Tragedian Kääntöpiiri -seminaarin perustaja, joka on kouluttanut urallaan satoja ihmisiä hyvinvoinnin ja luovuuden parissa sekä tavoittanut tuhansia taiteellisella työllään. Tutustu Lotan kotisivuihin tästä.