Onko addikti rakastettava ihminen?

23.12.2019

Addiktio on aina tilapäinen ratkaisuyritys esimerkiksi ahdistukseen, masennukseen, epäitsevarmuuteen, yksinäisyyteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoihin, turvattomuuteen tai hyvän olon lisäämiseen.

Ongelma addiktiossa on se, että se ei tuota koskaan toivottua lopputulosta (kuin hetkellisen harhaisen onnistumisen luulon), vaan olotila on surkea ja vielä surkeampi addiktiokäytöksen jälkeen. Ratkaisuyritys on siis joka kerta tuhoon tuomittu jo alkujaan.

Miksi siis toistaa samaa, kun näkee, että se ei oikeasti auta? Koska ei ole mitään muutakaan työkalua tai keinoa valikoimassa. Tyhmyydestä ei siis todellakaan ole koskaan kyse, vaan pahasta olosta, johon kaipaa kipeästi helpotusta.

Mikä siis neuvoksi? Addiktilla on samat tarpeet kun meillä jokaisella. Tarve kokea itsevarmuutta, yhteyttä toisiin, rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin, iloa, turvaa, läheisyyttä, hyväksyntää ja arvostusta.

Mistä voi alkaa toipumisen tie, kun aiempi toimintamalli, addiktio ei ole tuonut ratkaisua ja tilanne on jäänyt täysin jumiin ehkä jopa vuosikausiksi.

Onko addikti toivonut olevansa addikti? Onko se hänen haave ja unelma? Vai toivoisitko hän voivansa elää ilman sitä?

Addikti haluaa elää tasapainoista ja iloa tuovaa elämää ihan yhtä paljon kuin jokainen meistä. Kysymys kuuluukin, että mitä hänelle on tapahtunut, kun ei siihen pysty? Kuinka voimme auttaa häntä kokemaan mielekästä ja turvallista arkea vailla jatkuvaa pelkoa.

Meidän pitää löytää yhteys addiktiosta kärsivään ihmiseen, hänen tunteisiin ja tarpeisiin? Luoda hänelle itsetukea ja kokemusta, että pärjään ja olen arvokas juuri näin. Opettaa keinoja selvitä stressistä ja keinoja vähentää stressiä.

Valmiit mallit ja ohjeet tai diagnoosit eivät tehoa addiktiin sen paremmin kuin lapseenkaan. Ainoa asia joka toimii on aito yhteys, läsnäolo ja kunnioitus.

Itse olen viimein toipunut syömishäiriöaddikti. 22 vuotta “vankilassa” eläneenä tiedän aika hyvin mistä puhun. Lisäksi Kanadalainen lääkäri Gabor Mate on ollut viisasten kivi sekä Gestalt-terapeutti Maria Heiskanen. Jokainen tarvitsee sen aidon yhteyden ja kokemuksen, että tuolle ihmiselle minä olen arvokas. Peilin, joka näkee arvoni.

Jari Koposta lainatakseni, olen rakas ja turvassa.