Elä rohkeasti tunteiden tikapuilla

26.10.2020

Pääset tutustumaan elämänmuutokseeni tunteiden tikapuilla Tara Langen Tikapuut rakkauteen – tunne elämäsi -kirjan innoittamana.

”Vuokolle, Rohkeutta toteuttaa, viisautta ja voimaa” -Tara

Häpeä – maadoittaa olemusta

”Häpeän tasolla näet maailman merkityksettömänä, rakkaudettomana, nöyryyttävänä, tukahduttavana ja raskaana. Tunnet itsesi yhteiskuntaan kelpaamattomaksi mitättömäksi taakaksi.”

Olin tehnyt pitkän uran finanssialalla. Olin asiakkaideni neuvonantaja ja luotettava varojen hoitaja, niin velan, varallisuuden, perheen perinnön kuin yrityksen tulevaisuuden suunnittelun osalta. Kävin vaativimpia kursseja, mitä finanssialalta löytyy. Olin ammattiylpeä ja sain iloa asiakkaiden palvelusta.

Finanssimaailman huipulla on tuulista ja pääsin osalliseksi tuosta myrskystä, kun pelipaikat järjesteltiin uudelleen. Vaihtoehdot jäivät itselleni kovin vähiin, olin jo alitajuisesti ja käytännössä mennyt uutta kohti ja irtisanouduin. Peli oli käynyt kovaksi. Robotit korvaavat osittain ihmistyövoiman. Ammatti-identiteettini sai vakavan särön. Asiakkaani jäivät ikävöimään minua ja minä heitä laittaessani oven kiinni. Häpeä jäi vieraakseni pitkäksi aikaa-olihan työidentiteettini ollut vahva osa minua.

Syyllisyys – on tehokas rajanvartija

”Syyllisyyden tasolla näet maailman ankarana, vaativana, tuomitsevana, vertailevana, moralisoivana ja rajoittavana. Tunnet itsesi riittämättömäksi, yliherkäksi ja varovaiseksi muiden seurassa.”

Laitoin oven kiinni finanssialalla ja päättäen, että en avaa sitä uudelleen. Vaihtoehtona oli lähteä uutta kohti. Jatkoin osaamiseni lisäämistä hyvinvointi-liikuntatoimialalla. Sain kuulla olevani hullu, kun jätän hyvän työni ja lähden varttuneella iällä kohti täysin uutta. Onko siinä mitään järkeä? Nuo kyseenalaistavat ja vähättelevät, säälivät kommentit toivat silloin syyllisyyttä.

Työidentiteetin romuttuminen vei syviin vesiin. Miksi en kelvannut? Tein aina parhaani, asiakkaatkin kiittävät ja suosittelevat minua. Miksi juuri minä en saanut pitää töitäni? Olisiko jokin asia pitänyt olla toisin? Jos olisin pysynyt kovana enkä olisi näyttänyt herkkyyttäni. Monet kysymykset jäivät käsiteltäväksi. Kaikkia ei voi miellyttää. Aina tulokset eivät kovassa kisassa riitä.

Itsensä voi pitää ihmisenä joka tilanteessa, niin että voi katsoa kanssaihmisiä silmiin jatkossakin. Kun tekee parhaansa, se riittäköön. Työidentiteetti oli vahva osa minua kaikki parhaat työvuodet. Annoin egoni karista pohjamutiin ja lähdin kohti uutta.

Apatia – on kärsivällinen tunteiden opettaja

”Apatian tasolla näet maailman toivottomana, välinpitämättömänä, turvattomana, niukkana, huumorintajuttomana ja tylsänä. Tunnet itsesi yksinäiseksi, turvattomaksi ja arvottomaksi.”

Ihminen ylikuormittuu kaikesta mitä työyhteisö kaataa niskaan. Tulee rajapyykki, kun kuormitusta on liikaa. Ihminen suojautuu ja vetäytyy apatian tilaan. Ihminen lakkaa reagoimasta ärsykemaailmaan. Se on suojamekanismi, millä mieli suojautuu, jotta selviää.

Minun piti laittaa kaikki paukkuni tuohon kriisitilanteeseen töissä. Kun menin iltaisin kotiin, olin kuin kävelevä zombie. Minusta ei riittänyt enää mitään kenellekään. Kävin läpi henkistä selviytymiskamppailua päivästä toiseen. Kaikki tuntui hyvin turhauttavalta. Työ mitä olin tehnyt vuosia, valui hetkessä hukkaan. Minua ei tarvittu enää.

Suru – on aikamatka hyväksyntään

”Surun tasolla näet maailman traagisena, nostalgisena, melankolisena, haikailevana ja katkerana. Tunnet itsesi kohtalon armoilla olevaksi.”

Olen itkenyt kokonaisen valtameren ja käsitellyt tunteitani surun kautta. Olen itkenyt sitä, etten kelvannut lopulta enää, vaan minut työelämässä heitettiin syrjään kuin rukkanen. Miksi juuri minä? Puolustauduin ja selitin. Päätökset työntekijöistä tehdään yritysten kabineteissa, missä intressejä ajaa raha ja valta. Pomot vaihtuvat, persoonat vaihtuvat. Ihminen, joka valitsi minut tiimiin, katsoi sen hetkistä tilannetta ja persoonani soveltuvuutta työyhteisöön; katsoi kenties minun tunneälyni sekä analyyttisyyden ja hersyvän iloisen huumorini olevan juuri sitä mitä tiimi tarvitsee.

Ammattilaisena olin irtisanoutuessani osaamistasoni huipulla. ihmisenä koin kuitenkin alennustilaa. Pitkän työurani jälkeen suru oli suuri. Tilanne tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta ja epätodelliselta. En ansainnut tulla kohdelluksi näin. Tämä on kuitenkin ajan henki, ei yksittäisestä ihmisestä johtuvaa. Moni kokee saman. Se ei silti lohduta niissä hetkissä.

Minulla on tapana käydä luonnossa purkamassa tunteitani. Luottamukseni työyhteisöön ja nyky-yhteiskunnan häilyvyyteen horjui, mutta luottamukseni elämään ja luontoon sekä ihmisen hyvään tahtoon säilyivät. Lapsellinen luottamus vilpittömyyteen ja oikeudenmukaisuuteen saivat särön. Olin rikkinäinen astia ja luottamus ihmisyyteen sai syvän kolhun.

Pelko – on vapauden portinvartija

”Pelon tasolla näet maailman stressaavana, vaarallisena, uhkaavana, ahdistavana, yllättävänä ja kaoottisena. Tunnet itsesi valppaaksi ja varuillaan olevaksi, puolustelevaksi, turvallisuudenhaluiseksi ja hermostuneeksi.”

Kun olin nuori, työkaveri sanoi minulle: Muista Vuokko aina se, että työelämässä ihminen on susi toiselle. Kun tulee YT-neuvottelut tai jokin tilanne, missä ihminen miettii omaa etuaan, kaveruudella ja oikeudenmukaisuudella ei enää ole väliä. Älä ole sinisilmäinen. Minä kuitenkin haluan edelleen uskoa hyvään.

YT-neuvottelut aiheuttavat suurta pelkoa työpaikoissa ja erot ihmisten toiminnassa korostuvat. Joku manaa kaiket päivät tilannetta ja spekuloi kyllästymiseen asti eri skenaarioilla. Nuo mustan huumorin viljelijät, kyynikot saavat työpäivät harmaiksi ja levittävät pelkoa ja pahaa mieltä ympärilleen. Asiat halutaan nähdä negatiivisena. Muutos ravisuttaa ja kuppikunnat kukoistavat. On helppo mennä mielipidejohtajien selän taakse ja pelätä siellä.

Sitten on ihmisiä, jotka yrittävät piristää ilmapiiriä ja tarjoilevat karkkeja työkavereille, pysähtyvät sanomaan muutaman ystävällisen sanan. Jotkut vetäytyvät, koska suojaavat omaa mieltään turhalta kuormitukselta. Jotkut harvat pystyvät pitämään itsensä ojennuksessa ja poikkeavat yleisestä laumasta. Kun muutos tulee, se vastaanotetaan hyväksyen, ymmärtäen, että muutos on pakollinen ja kipeät ratkaisut on tehtävä. Samalla tuetaan myös kipeän ratkaisun tekijää.

Asiakkaat pitävät siitä, että joku uskaltaa olla rehellinen. Kun puhutaan rahasta ja asiakkaan kokonaisuuden hoitamisesta, on mahdollista myös puhua tunteista ja tulla kuulluksi. Asenteet ja pelot vaikuttavat suuresti sijoituspäätöksiin. Pelko ohjaa käyttäytymistä ja varmasti 90% sijoituspäätöksistä tehdään tunteella. Päätöksenteko vaatii paljon näkemystä ja tulevaisuuden ennakointia faktojen perusteella. Järkiperusteiset ratkaisut ovat harvassa.

Tunteiden johtaminen asiakastyössä on minulle tärkeä ja mieluisa osa-alue. Pitää erottaa pelot, realiteetit, uskomukset ja se mikä on oikeasti totta. Puhuin asiakkaiden kanssa suoraan peloista, joita sijoittamiseen liittyy. Ennen sijoituspäätöstä ja toimeksiannon toteutusta tehdään aina riskikartoitus asiakkaan taloudellisesta asemasta sekä tavoitteista. Tulevaisuudessa tullaan huomioimaan myös asiakkaan intressit, otetaanko sijoituksissa huomioon esimerkiksi ympäristö ja ilmastonmuutos.

”Rakasta itseäsi niin paljon, että haluat tutustua itseesi.”

Miten paljon pelot jäävät jäytämään ihmiselämässä, jos niistä ei puhuta avoimesti? Onko ammattimaista puhua tunteista avoimesti? Ehdottomasti on. Suorastaan moni asia menee vikaan, jos tunteet ohitetaan johtamiskulttuureissa. Oli kyse alaisen, asiakkaan tai itsensä johtamisesta, ihmisenä kasvun tie liittyy vahvasti tunteisiin.

Himo – on tasapainon tavoittelija

”Himon tasolla näet maailman riittämättömänä, armottomana, kutsuvana, runsaana tai niukkana sekä nautintoja ja pettymyksiä tuottavana. Tunnet itsesi energiseksi, turhautuneeksi, ahneeksi ja tyytymättömäksi.”

”Himo on kuluttavaa energiaa. Se ei uusiudu luonnonvaroin, eikä nyt todellakaan tanssita luonnon tahdissa. Tahtoo, tahtoo, tahtoo ja lujaa, joko tavaroita, rahaa, titteleitä, valtaa, ruokaa, viinaa, huumeita, seksiä ja jännitystä. Metsästää mielihyvää ja nautintoa, turvallisuuden, arvostuksen ja rakkauden korvikkeena. Tämä näkyy rauhattomuutena, ahneutena, pakkomielteisenä, ikuisena nälkänä tai janona, kateutena, mustasukkaisuutena, takertumisena, hamstraamisena, kunnianhimona, työnarkomaniana, loppuun palamisena itsekkyytenä ja omistushaluna.”

Tunnistan tuon himon tunteen tehdä yhä lisää töitä, kun työnimu, työnarkomania ja kunnianhimo vievät mennessään. Hyvien tulosten ja asiakkaiden kiitoksella motivoidun tekemään vielä lisää. Mikään ei nykymaailmassa riitä. Kun annan itsestäni kaiken työlle, yksityiselämä kärsii.

Kunnianhimo voi liittyä valtaan tai vastuuseen. Kun otan vastuuta, saan valtaa päättää asiasta. Ihmisellä on kunnianhimoa saada jokin tehtävä tai projekti kunnialla läpi. Meillä on sisäänrakennettu tarve saada arvostusta työllemme. Himoitsemme sitä, että kuulumme joukkoon, saamme kiitosta, arvostusta ja tunteen olla osa porukkaa, ylpeinä kättemme jäljistä ja aikaansaannoksestamme.

Viha – on anteeksiannon soturi

”Vihan tasolla näet maailman hitaana, haastavana, ärsyttävänä, virheellisenä, raivostuttavana ja pelottavana. Tunnet itsesi ärtyneeksi, turhautuneeksi, hallitsemattomaksi ja äkkipikaiseksi.”

”Viha on sen huomion ja rakkauden hakua, jota et mielestäsi lapsena riittävästi saanut. Kun tunnistat vihan laukaisevan tekijän, tunnistat rajanvedon tarpeen. Viha kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut sinua väärin, myös siitä, että olet antanut kohdella itseäsi väärin. Viha on merkki siitä, ettet ole huomioinut itseäsi tarpeeksi, etkä ole sallinut itsellesi huomiota ja rakkautta. Tämän vuoksi olemme nurinkurisesti eniten vihaisia juuri niille ihmisille, jotka meille eniten rakkautta tarjoavat. Kaikki tapahtumat ja ihmiset, jotka herättävät sinussa vihaa, osoittavat kaipuutasi rakkauteen. Joka kerta kun olet vihainen, olet oikeasti vihainen itsellesi. Tunnemme yleensä niin paljon syyllisyyttä vihasta, että harva pystyy rehellisesti sanomaan ”minussa on vihaa”. Se on liian paljastavaa, se on sama kuin sanoisi ”en rakasta itseäni”.”

Kun minut irtisanottiin, tunsin surua ja myös vihaa. Tunteet vaihtelivat alun shokista apatiaan ja suruun, ja sitten vihaan ja kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta. Itse paiskin hulluna töitä koko kesän tehden tahkoen tietoisesti niin paljon tuloksia kuin suinkin oli mahdollista, samalla kun kollegat rennosti kävivät golffaamassa asiakkaiden kanssa ja pohtivat lomasuunnitelmiaan.

Viha voi olla moottori, jolla ihminen tekee hetkellisesti suuriakin tuloksia ja ylittää itsensä. Täältä tullaan, näytän teille ja koko maailmalle: minä olen hyvä työssäni, minä pystyn, minä osaan, saan tuloksia ja minussa on ytyä. Vihan moottori vain saa tunteet ihmisen sisällä yhdeksi pyörremyrskyksi. Tsunami kestää aikansa ja kun se on ohi, tunteet laantuvat, siitä seuraa passiivinen tilanteen hyväksyntä. On asioita, joille en voi mitään. Säästän itseäni ja keskityn vain omiin työhöni, ulkomaailmasta viis.

Ylpeys – on tyhjiö kahden maailman välissä

”Ylpeyden tasolla olet ylimielinen ja röyhkeä, halveksuva ja oikeuttava, tärkeilevä, epävarma ja puolusteleva. Tästä huolimatta näet maailman mahdollisuutena loistaa. Näet jo edessäsi olevan voiman maailman ja teet kaikkesi mennäksesi sitä kohti. Tunnet itsesi mahtipontiseksi, eteväksi, menestyneeksi ja tärkeäksi.”

Työidentiteettini on ollut hyvin vahva. Sukupolveani on opetettu, että työidentiteetti on yksi ihmisen arvon mittari. Hain siis lapsesta asti kilttinä tyttönä suorittamalla omaa arvoani. Tein läksyni huolella ja sain hyviä arvosanoja ja stipendejä. Arvoni oli siinä mitä teen, ei siinä kuka olen. Kokemus tästä vahvistui, kun en lapsena tullut riittävästi kuulluksi tarpeineni ja tunteineni. Itsetuntoani aloin rakentaa yhä enemmän suorittamisen kautta.

Samaa rataa jatkoin aikuisena ja se oli helppoa, koska länsimainen yhteiskuntamme on rakennettu jo koulumaailmassa palvomaan tehokkuutta. Kiltin tytön tie jatkuu vääjäämättä suorittamisen kehässä kohti egon kasvattamista, sillä heikot ja herkät eivät pärjää.

Kun ihmisen yhteys luontoon erkaantuu, erillistyminen alkaa ja yhteisöllisyys vähenee. Ihmisestä tulee ”omavoimainen”, ego on suuri, hän kuvittelee selviävänsä itse ja hallitsevansa asioita.

Niin minäkin neljän lapsen äitinä ja vahvana sijoitusalan ammattilaisena kuvittelin pitäväni punaisia lankoja käsissäni. Sitten elämän kriisit pistivät minut polvilleen. Kuinka hyödyllistä on ravistella omaa egoa, nähdä miten se murenee elämän haasteiden edessä. Tällöin ihmisessä tapahtuu nöyrtymistä, ymmärryksen lisääntymistä ja tilannepäivitystä ihmisenä kasvun matkalla. Ihminen on osa pitkää haavaa ja tarvitsemme toinen toistamme, jotta voimme olla enemmän ihmisiä itsellemme, toisillemme.

Rohkeus – on totuuden torvi

”Rohkeuden tasolla näet maailman seikkailupuistona! Tunnet itsesi nuorekkaaksi, kukoistavaksi, vastuulliseksi ja innostuneeksi.”

Rohkeus olla oma itsensä, pitää kiinni arvoistansa ja lupauksista. Luottamus yhteistyön voimaan. Hyvä palaa takaisin. On rohkeaa luottaa elämään, jakaa ideoita ja kehittää toimintaa yhdessä, kuunnellen ja ottaen vastaan muiden ajatuksia. On viisautta tehdä päätökset itseään kunnioittaen. Joskus se vaatii rohkeutta vastustaa auktoriteetteja, yleistä mielipidettä.

Ihminen, joka kohtaa ristiriidan suhteessa omaan arvomaailmaansa voi olla uskollinen itselleen, tai pettää itsensä ja arvomaailmansa. Kaikelle ei voi sanoa kyllä, jos haluaa pitää kiinni arvomaailmastaan. On rohkeaa seurata horisonttia, valita oma tiensä ja pitää kiinni arvoistaan. Ihminen asettuu haavoittuvaksi ilman naamiota. Raha ja valta pyörittää yhteiskuntaa ja pitää ihmisiä vallassaan, mutta ihminen vastaa aina itse itsestään ja tunteistaan.

Yrityksessä aloittaessani opettelin talon kulttuurin, yhteisön tavat, käytössä olevat ohjelmat ja asiakaskohtaamisen mallin. Ensimmäinen koettelemus oli päätyä herkkänä ihmisenä meluisaan avokonttoriin. Suhtauduin asiaan positiivisesti yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -asenteella. Kyllä vielä hymyilyttää, mutta kyllä kohta hymy hyytyy, totesi tiimin jäsen. Kun hymy ei hyytynyt, otettiin käyttöön järeämmät keinot, työelämän mopojen tulikaste, itkettäminen virkistyspäivillä ja epäviralliset YT-neuvottelut, tuo henkisen väkivallan todellinen bravuuri.

Työyhteisössä vaietaan, koska kaikki pelkäävät oman paikkansa puolesta. Kiusattu ihminen jää yksin. Yhteisö ei lähde puolustamaan vaan pelastaa oman selustansa. Pahimmassa tapauksessa tapahtumasta on tietoinen hyvin moni, vaieten, tietoisina, mutta tietämättöminä.

Tätä tapahtuu mitä erilaisimmissa yrityksissä ja koska itse olen törmännyt tähän jo useammin kuin kerran, uskon työyhteisöissä olevan vahvaa muutos- ja tunnejohtajuuden tarvetta. Asiat pitää tuoda päivänvaloon. Yrityskulttuurissa on tärkeää palkita rohkeudesta ja mielipiteiden sekä uudistamisen vaalijoista. Jokainen on oman työnsä johtaja, myös tunteiden osalta. Kohtele toista samoin kuin haluat kohdeltavan itseäsi.

Työyhteisön ulkopuolelle jättäminen on hyvin tehokas tapa irrottaa ihminen yhteisöstä. Ihminen ihmiselle keskustelukulttuuria ja normaaleita käytöstapoja peräänkuulutetaan. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.

Rohkeaa on pitää itsensä voimassaan, kuunnella sisäistä viisauttaan ja hakea itselleen apua. Työyhteisöt toimivat monien psykologisten pelien varassa ja likaisiin peleihin ei ole pakko alistua. Rohkeutta on tuoda epäkohdat julki. Työterveydestä ja työsuojelupuolelta löytyy apuja. Ihminen ei ole pelinappula. Työyhteisö koostuu usein joukosta aikuisia keskenkasvuisia ihmisiä hiekkalaatikolla. Osa heistä ei ole ehtinyt kasvaa aikuiseksi ja valta pahentaa asiaa.

Rohkeaa on tuoda työyhteisön onnistumisia voimallisesti esille. Positiivinen kierre vahvistuu ja tuo onnistumisen iloa ja kannustaa hyvään. Se voi herättää kateutta, mutta onnistumisen kulttuurin esille nostoa on opeteltava. Se mitä vahvistetaan, lisääntyy. Esimerkin voima on tärkeä.

Neutraali – on rauhan syli

”Neutraalilla tasolla näet maailman läheisenä ja turvallisena, mutta sen tapahtumat kaukaisena. Tunnet kelluvasi omassa kuplassasi.”

”Neutraali taso valjastaa sinua voiman maailman rauhaan ja palauttaa sinut luonnon tahtiin. Olet maailmankaikkeuden käsissä, juurtuneena Äiti maahan. Sinun ei tarvitse huolehtia enää mistään. Apatian tasolla tunsit turvattomuutta, mutta neutraalilla tasolla olet turvassa. Et ole enää kiinnostunut konflikteista, kilpailusta tai syyllisyydestä. Olet hyvin tietoinen, sillä tunnet ensimmäisen kerran luonnollista rauhaa ja alat ymmärtää, miten järkyttävän raskasta ja paikoin huvittavaakin egon draama ja puskeminen on. Nauraisit jos jaksaisit.

”On monenlaista melua, mutta vain yksi hiljaisuus”

Työelämän kriisit kokenut alkaa tunnistaa epäterveen yhteisön merkit kehollisina tuntemuksina. Ahdistus nousee pintaan. Epärakentavaa käytöstä ei halua ottaa vastaan tai katsella sivusta. Siihen on puututtava.

Työterveydessä sain aikanaan neuvon. Kohdatessani epätervettä tai jyräävää käytöstä, voin sanoa miltä minusta tuntuu. Omista tunteista puhuessani kokemustani ei voi mitätöitä, väheksyä tai nollata. On myös tärkeää pyytää toista lopettamaan tuo minuun kohdistuva haitallinen käytös. Voin pyytää ystävällisesti toista lopettamaan ja kertoa, kuinka käytös tuntuu pahalta. En vastaanota sitä enää. Kokemukseni mukaan tunteideni sanoittaminen toimii. Sen jälkeen saan työrauhaa.

Työyhteisöissä pitäisi olla vastuullisen menettelyn tai kultaisen käytöksen ohjeet. Nämä koskevat kaikkia, myös pomoja. Vältä, vähennä, korjaa ja kompensoi pois kaikki kiusaava, vähättelevä, epäkunnioittava ja negaatioita aiheuttava toiminta työyhteisöissä. Poistetaan paitsi ympäristön, myös ihmisen ihmiselle aiheuttamat ”haitat” ja annetaan työyhteisön kaikkien yksilöiden kukkia omanlaisinaan, terveesti.

”Neutraalilla tasolla voi tehdä vain ja ainoastaan sen, minkä kokee olevan ominta itseään.”

Halukkuus – on luovuuden ihmemaa

”Halukkuuden tasolla näet maailman tyhjänä tauluna, jolle alat maalata. Tunnet itsesi oman elämäsi ilmaisutaitoiseksi luojaksi ja muiden anteliaaksi palvelijaksi.”

”Kun tunnet itsesi vapaaksi ja kannatelluksi, on luovuutesi määrä rajaton.”

Finanssialan jälkeen halusin vaihtaa ihan muunlaisiin tehtäviin. Oli tärkeäa päästää irti entisestä. Halusin totaalisesti jättää taakseni irtisanoutumiseni, tv:n ja pörssiuutiset, sijoituksista kertovat lehdet, ihmissuhteet, mitkä muistuttavat entisestä, liike-elämän, tulostavoitteet ja oravanpyörän, jossa pohditaan asioita rahan kautta.

Sen sijaan minulla oli tyhjä taulu, johon maalasin eri väreillä asioita, joita kohti mennä. Siinä oli luonto, värit, liikkuminen, hyvä olo, hidas flow elämä, luovuus, taide, runot ja musiikki. Kaikki tuntui olevan mahdollista. Mitä enemmän liikuin luonnossa ja annoin ajatusteni vaeltaa vapaasti, sitä laajemmin osasin ottaa potentiaalini ja mahdollisuuteni huomioon. Kävin uravalmennuksen jo ennen toimialalta toiselle siirtymistä. Selvitin omia vahvuuksiani, tutkin itseäni ja näin monia värejä ja mahdollisuuksia.

Halukkuuden tasolla olen ja teen, en pohdi mitään enkä ole itsekriittinen. Jos haluan maalata, maalaan kaikilla väreillä, sydämeni kyllyydestä. Jos päätän tulevani Personal Traineriksi, ohitan kaikki esteet, kuntoilen päivittäin ja opettelen anatomiaa. Osaamisellani ja oppimiskyvylläni ei ole mitään rajoja. Rajat ovat vain omassa päässäni. Mutta halukkuuden taso ei tunne rajoja.

””Sinulla on vastuu totuudellesi, mutta et ole vastuussa totuudestasi.” Vastuusi on jakaa lahjojasi rohkeasi ja halukkaasti, mutta siihen se jää. Kun toinen ottaa totuutesi vastaan, se sekoittuu heti hänen omaan totuuteensa ja ohjelmointiinsa, joten se ei edes ole enää sinun totuuttasi. Vapauta itsesi, äläkä jää murehtimaan, mitä toinen on totuudestasi mieltä. Se ei kuulu sinulle.”

Hyväksyntä – parantaa haavat

”Hyväksynnän tasolla olet vapaa vertailusta, haluamisesta ja tuomitsemisesta. Vahvistat uskoa rakkauteen kaiken parantavana voimana. Tunnet itsesi lempeäksi ja kärsivälliseksi.”

”Hyväksyntä on suurta anteeksiantoa, eikä mikään, jolle olet antanut anteeksi voi sinua enää alas tiputtaa”.

”Olen pahoillani,
anna anteeksi,
kiitos,
rakastan sinua”

Olen antanut itselleni anteeksi. Minussa on kaikki tarvittava. Ei tarvitse ottaa mitään pois eikä mitään lisätä. En lähde enää etsimään elämänviisautta itseni ulkopuolelta. Lopetan tavoitteiden asettamisen, loputtoman unelmalistan täyttämisen, tilanteen analysoimisen ja ratkaisumallien suunnittelun. Nyt on tässä ja nyt elämän vuoro. Hyväksyn kaiken mitä elämä tuo. Olen kiitollinen kaikesta minua kohdanneesta. Kiitän, että olen se kuka tänään olen. Tunteet eivät ole hyviä tai huonoja. Ne vain ovat.

Otan vastaan kokemukset arvottamatta niitä hyviin tai huonoihin. Kaikki ovat tärkeitä oppimiskokemuksia. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi ja iloittavaksi. Lakkaan murehtimisen, joka ei johda mihinkään. Annan anteeksi niille, jotka ovat aiheuttaneet minulle kärsimyksiä, ymmärtäen ne osaksi elämääni ja tärkeiksi oppimiskokemuksiksi.

Käännän katseen ulkomaailmaan. Maailma on hyvä. Elämä on hyvä. Ihmiset ovat hyviä. Annan hyvän kiertää ja hyvä tulee aina monin verroin takaisin.

Ymmärrys – selvittää mysteerin

”Ymmärryksen tasolla näet maailman palapelinä, jonka palaset alkavat loksahdella vaivatta paikalleen.”

Kaikki tämä piti tapahtua, jotta menen kohti elämäntehtävääni, vietän sitä elämää mistä haaveilen ja olen rohkeasti oma itseni. Kiitän ihmisiä, jotka potkivat minua eteenpäin, niin etten jämähtänyt paikalleni. Kiitän heitä, jotka pakottivat katsomaan nyky-yhteiskunnan muutosta silmästä silmään ja heittäytymään pois oravanpyörästä. Kiitän heitä, jotka aiheuttivat pahaa mieltä.

Mutkittelevan polun kautta olen oman elämäni ytimessä, paras versio itsestäni. Nöyryys, intohimo, elämän ihmettely ja uteliaisuus, kaikki ne ovat vahvistuneet ja näen elämän uusin ja tuorein silmin. Ymmärryksen tasolla etsitään syvempiä vastauksia elämän mysteereistä ja vahvistetaan uskoa voimaan ja toivoa parantumiseen.

”Viisauden merkki on se, että jatkuvasti ihmettelet ja kyseenalaistat.”

”Vahvistan vastakohtia. En ole juureton, olen juurtunut voimaani. En ole yksin, olen yhtä kaiken kanssa. En enää pelkää, että minut jätetään ilman rakkautta, minä olen rakkaus. En ole arvoton, vaan arvokas osa maailmankaikkeutta.”

Olen avannut silmäni näkemään totuuden. En nieleksi näennäistä totuutta, vaan uskallan katsoa tosiasioita silmiin. Uskallan olla eri mieltä, kyseenalaistaa ja puolustaa oikeutta. Uskallan kyseenalaistaa eri käyttäytymisen mallit. Uskallan nähdä eri värejä ja monia näkökulmia asioihin. Uskallan puolustaa arvojani ja tehdä päätöksiä sydäntä kuunnellen. Uskallan kuunnella omaa sisäistä viisauttani. Uskallan tarvittaessa sulkea suuni ja kuunnella toisen viisautta. Uskallan näyttää herkkyyteni, sillä se on suurinta vahvuutta ja ihmisyyttä. Uskallan olla minä, kaikessa epätäydellisyydessäni uniikki. Uskallan itkeä ja näyttää tunteeni, ja samalla olla iloinen, että olen kuka olen. Se on rehellistä ja aitoa. Se on totta.

Rakkaus – on portti paratiisiin. Rakkaus on luontomme.

”Kun kaikki on vapautettu, jäljelle jää rakkaus. Se, joka olimme, kun maailmaan tulimme. Se, joka olemme, kun täältä lähdemme.”

Rakkauden hetket ovat monet.

Valitsenko pelon vai rakkauden? Jokainen hetki ihmiselle, oli se pieni ja iso, on valinta pelon ja rakkauden välillä. Valitsemme oman tulevaisuutemme näissä hetkissä. Se lisääntyy mihin keskityn. Keskityn rakkauteen.

Rakkautta on, kun katselen suoluontoa; kuikka lentää taivaalla, sudenkorento lammenpinnan yllä. On leuto kesäilma, lempeä tuuli tuntuu hiuksissani, rahkasammal painuu jalkojeni alla. Suopursun huumaava tuoksu ympärillä. Tämä hiljaisuus, tämä ainutlaatuinen tunnelma, kiitollisuus. Jään tähän. Olen elänyt. Se on rakkautta, ykseyttä luontoon, ykseyttä elämään.

Rakkautta on, kun syntyvä lapseni päästää ensimmäisen äänensä ja taikaiskusta kaikki kipu on poissa. On vain ääretön, syvä ja kokonaisvaltainen rakkaus.

Rakkautta on, kun jätän yksivuotiaan esikoiseni tarhaan ja itken joka päivä pyöräillessäni tarhan mäkeä ylös, kuullen pojan itkun raastavana huutona korvissani.

Rakkautta on, kun näen esikoiseni, tuon nuoren rakkaan aikuisen miehen letkuissa sairaalan teho-osastolla. En tiedä vielä selviääkö hän. Jumalani ota minut, joudan jo täältä lähtemään. Älä vielä ota lastani. Hänellä on monia asioita koettavanaan. Sydämeni on pakahtumaisillaan rakkaudesta. Siinä hän on, minun lapseni. Olen voimaton. Elämää ei voi hallita. Mutta rakkaus on voimista suurin. Anna meille vielä yhteistä aikaa. Sanon esikoiselle: Olet rakas ja tärkeä minulle.

Rakkautta on, kun vielä kohtaan ihmisen, jolle sanon: En tiedä, osaanko ottaa noin suurta hellyyttä vastaan. Mutta rakkaani, kiitos, olen tässä, enkä lähde mihinkään, tällä kertaa.

Sanon työkaverille: Anna kun vielä halaan sinua, kiitän ja toivotan hyvää viikkoa.

Rakkautta on ajatellessani iäkästä äitiäni sairaalassa, jonne joutui kaatumisen jälkeen. Niin paljon tunteita, niin paljon rakkautta. On vielä paljon juteltavaa, jaettavaa, yhteisiä asioita ja rakkautta jaettavana. Äiti, älä lähde vielä, olet rakas.

Tekstin lainaukset Tara Langen Tikapuut rakkauteen -kirjasta

Vuokko Isokorpi on tamperelainen, maaseudun juuret omaava positiivinen ja innostuva oman elämänsä "muutosagentti". Vuokko on äiti neljälle ihanalle nuorelle. Hän on rohkea urasuunnan yhdistäjä ja -vaihtaja ja on siirtynyt pankkiirista luontopoluille, taloudellista hyvinvointia ja terveyttä hoitamaan. Vuokko etenee sydän edellä ja herkkyys mukana. Hänen innostuksenkohteita ovat lempeä liikunta, läsnäolo, sydänyhteys, luonto voimauttajana sekä vapaaehtoistoiminta ja eettiset arvot. Vuokon kotisivut löytyvät osoitteesta www.vuokkoisokorpi.com.